Kirja: Pave Maijanen keräsi eläessään merkittävää menestystä myös tuottajana – oli synnyttämässä rock-klassikkoa, johon haettiin ääniä muun muassa öljytynnyreistä

Toimittaja Jarkko Jokelaisen kertoo uutuuskirjassa Smack – Kuolemaantuomitun laulu (Like) legendaarisen suomalaisyhtye Smackin monivaiheisen uran tarinan sekä nuorena menehtyneen laulaja Clauden eli Ilari Peltolan lyhyen elämän traagisen kohtalon. 

Smack oli toiminnassa vuosina 1982-1990 ja julkaisi tuolla välillä neljä studioalbumia. Kolmen ensimmäisen albumin tuottajana toimi T. T. Oksala, mutta viimeisen levyn, vuonna 1988 ilmestyneen Radicalin tuottajavalinta oli aikoinaan todellinen yllätys. Albumin tuottajaksi valikoitui Pave Maijanen. 

Tuohon aikaan Smack edusti rouheaa rockia sekä musiikillisesti että yhtyeen jäsenten päihteiden värittämien elintapojen kautta. Maijanen sen sijaan oli itse julkaissut jo tuohon aikaan ikivihreitä, pehmeitä klassikoitaan kuten Lähtisitkö sekä Jano. 1980-luku oli kuitenkin Maijaselle kulta-aikaa myös tuottajana, sillä hän oli tuottanut kaikki kolme Dingon ensimmäistä albumia. Jokelaisen kirjassa kerrotaan, että pelkona kuitenkin oli, että Maijanen "siivoaisi loputkin Smackin alkukantaisesta raivosta". 

Maijanen oli kuitenkin kerännyt itselleen ansioita 1970-luvun puolella rock-musiikin puolella bändillään Rock'n'Roll Band, jossa Maijanen operoi Dave Lindholmin sekä Affe Forsmanin kanssa. Kyseisen trion jälkeen Maijanen perusti yhtyeen Royals kitaristi Albert Järvisen kanssa, joka nousi tunnetuksi Hurriganesin kitaristina. 

Smackissa tuohon aikaan vaikuttaneet muistelevat vaikuttuneensa heti levyn tekovaiheen alussa Maijasen omistautumisesta projektilleen. Kirjassa kerrotaan, että Pave Maijanen sulkeutui Smackin treenikämpälle yhdessä yhtyeen kanssa pariksi viikoksi, ennen kuin joukko suuntasi edes ensimmäistä kertaa studioon. Smackin treenikämppä sijaitsi tuolloin Helsingin Ruoholahdessa legendaarisessa Lepakossa.

– Maijanen tuli Lepakolle äänittään biisejä ja miettiin niitä meidän kanssa. Sit me käytiin iltaisin dokaileen ja jubailtiin, sieltä tuli hyvii stoorei Rock'n'Roll Bandista, Hurriganesista ja Wigwamista lähtien. Paven kanssa oli helvetin nasta hengaa, kun se oli niinku vanhempi ukko, sehän oli jo kolkyt ja jotain. Siinä oli heti hyvä flow käynnissä, basisti Jimi Sero muistelee kirjassa. 

Lue myös: Pave Maijasen kenties viimeinen kamerahaastattelu: Ennen kuin sairaus vei puhekyvyn, muusikkolegenda kertoi ytimekkäästi, mikä tekee hänet onnelliseksi

Kitaristi Rane Raitsikan mukaan Smack ei ollut koskaan aiemmin ennakkovalmistellut levyään sillä tavalla, kuin Pave Maijasen kanssa tehtiin. Maijanen käytti Raitsikan mukaan paljon aikaa kappaleiden hiomiseen ja täydellisten valintojen pohdintaan. 

– Paven kanssa oli rennompi meininki ja sitä levyä oli kivempi tehdä. Pave on kuitenkin hengeltään niin rokkijätkä kuin vaan voi olla, vaikka se itse teki silloin sellasta lässyn lässyn -musaa. Levylle tuli kyllä jotain juttuja, jotka toimi aika hyvin, niinku Russian Fields. Haagan liikenneympyrän takana on vieläkin huoltis, ja me käytiin sieltä hakeen kolme öljytynnyriä, joita mä hakkasin mikkitelineen jaloilla. Tällaisia huvittavia ideoita sillä oli, ja itseasiassa ne toimi hyvin. Jotenkin meillä synkkas, ja mä olin heti samalla aaltopituudella rumpusoundista, Smackin rumpali Kinde eli Kimmo Leskinen kertoo kirjassa. 

Edesmennyt laulaja Claude oli sitä mieltä, että Maijasen kanssa tehty Radical oli yhtyeen parhaimmistoa. Eläessään hän harmitteli sitä, että monet eivät tunnu pitävän levystä sen takia, että sen tuottajana toimi Maijanen. Myös jälkikäteen muut Smackin jäsenet ovat pitäneet albumia kaikista onnistuneimpana tuotoksenaan. 

– Mikä mua eniten hämää on se, että mä itse diggaan Radical-albumista ihan helvetisti, mutta oon huomannut, että monet ei taas tunnut diggaavan siitä. Sen takia kun Pave Maijanen on tuottajana, mikä on mun mielestä aika lapsellista suhtautumista, Claude mietti eläessään.  

Pave Maijanen menehtyi pitkän sairauden uuvuttamana tammikuussa 2021.