Pitkän uran musiikin parissa tehnyt Kaija Koo kertoo tuoreessa elämäkerrassaan erikoisia yksityiskohtia lapsuuden perheensä elämästä.
Laulaja Kaija Koo on kertonut avoimesti julkisuudessa, etteivät hänen vanhempansa kannustaneet häntä musiikkiuralle. Elämäkerrassaan Kaija Kokkola muistelee myös lapsuuttaan. Toimittaja Jouni K. Kemppaisen kirjoittamassa elämäkertateoksessa Taipumaton (WSOY) Kokkoala kertoo, ettei aikaa ja huomiota lapsille juuri riittänyt. Hän kertoo, etteivät vanhemmat lukeneet Kaijalle ja hänen Ritva-siskolleen koskaan iltasatuja tai leikkineet heidän kanssaan.
Kokkolan perheen kotona Helsingin Pihlajamäessä vallitsi erikoinen ilmapiiri, sillä insinööri-isä Kalevi tulistui helposti ja sai varoittamatta raivokohtauksia. Annikki-äiti häpesi miehensä käytöstä niin paljon, ettei vieraita saanut kutsua perheen kotiin – muutamia lähisukulaisia lukuun ottamatta.
He näkivät – aivan liian usein –, kuinka isä nöyryytti äitiä huutamalla, moittimalla ja vähättelemällä. Äiti alistui ja otti purkaukset ja loukkaukset vastaan. Fyysistä väkivaltaa lapset eivät kokeneet tai nähneet – paitsi kerran. Se välikohtaus alkoi ruokapöydästä. Isä moitti äidin tekemää ruokaa, ja äidin päässä naksahti. Lastensa silmien edessä vanhemmat syöksyivät toistensa kimppuun ja tappelivat hurjasti, kuin kaksi miestä tai villieläintä. He kierivät lattialla, repivät ja riuhtoivat. Kaija ja hänen sisarensa puhkesivat hädissään itkuun, ja lopulta vanhemmat havahtuivat siihen ja tulivat järkiinsä. Tappelu loppui. Kohtauksesta ei puhuttu koskaan.
Äiti oli muuttanut jo hyvin nuorena Juvalta Helsinkiin hävettyään isänsä juomista. Hän piti perhetaustansa visusti salassa Kaijalta ja Ritvalta, jotka tonkivat tosin salaa matkalaukkua, johon äiti oli piilottanut nuoruusmuistojaan ja valokuvia.
