Sture Lindholm: Vankileirihelvetti Dragsvik - Tammisaaren joukkokuolema 1918 (Atena 2017)
Tammisaaren vankileirin joukkokuolema on ehkä yksi pahimpia Suomen sisällissodan yksittäisiä tragedioita. Punaisille sodan päättyessä perustettuja vankileirejä oli kymmenenkunta mutta Tammisaaren leiri oli suurin ja kuolleisuudeltaan pahin. Leirillä kuoli noin 3500 punaista nälkään ja tauteihin. Yksin heinäkuussa 1918 noin kymmenen prosenttia vankileirin noin 10 000 vangista kuoli.
Lue myös: Tammisaaren kuolemanleiri oli helvetti maan päällä
Kirjassa on varsin brutaaleja kuvauksia nälkään kuolevista ihmisistä, joukkohaudoista ja vartijoiden väkivallasta. Kun ruokahuolto juhannuksen tienoilla romahti lopullisesti, punavangit imuroivat jopa heinät pihalta keitoksi ja kaapivat puiden kuorista ruoan korviketta.
Sture Lindholm pohtii, olivatko nälkäkuolemat tahallaan aiheutettuja ja päätyy siihen olettamukseen, että leirin nälänhätä johtui pääasiassa siitä, että koko Suomi kärsi elintarvikepulasta. Lisäksi, kun leiri täytyi panna pystyyn ennätysvauhdilla eikä viranhaltijoiden pätevyyskään ollut kovin kummoinen, ainekset katastrofiin olivat valmiina.
Ongelmia pahensi se, että vankien lukumäärä oli valtava. Kun Tammisaaressa sijaitseva Dragsvikin alue oli ollut venäläisten kasarmina, venäläiset laskivat sinne mahtuvan noin 4000 henkilöä. Nyt vankilaviranomaiset laskivat, että kasarmialueelle mahtuu 13 000 ihmistä. Niinpä moni vanki nukkui betonilattialla allaan vain omat vaatteet. Ylipäätään sänkyjä ja vuodevaatteita oli liian vähän tälle määrälle vankeja.
Kymmenet ihmiset kuolivat päivittäin nälkään ja tauteihin
Useat eri puolilta Suomea tuodut vangit olivat jo tullessaan huonossa kunnossa ja vähäisen ravinnon takia kuolivat pian nälkään tai tauteihin. Pahimpina päivinä leirillä kuoli 60 ihmistä mutta yleensä kymmeniä.