Kirja-arvio: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan - nurinkurinen opas hyvään elämään (Atena 2018)

Minulla on tapana lukea yksi hyvän elämän opas vuosittain. Tänä vuonna päädyin kirjaan "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan".

Hyvän elämän oppaat ovat melko samanlaisia. Lajityypin kliseisiin kuuluu kertoa ongelmallisista ihmiskohtaloista ja sitten hyvän elämän guru kertoo, kuinka jonkun ajattelutavan muutoksen tai hokkuspokkus-tempun avulla päästään ongelmista ratkaisuun ja sitä kautta tuohon tavoiteltavaan hyvä elämä -tilaan. Ärsyttävän usein neuvot ovat itsestäänselviä.

Tämän kirjan tekee poikkeukselliseksi se, että "Kuinka olla piittaamatta paskaakaan" on todella vetävästi kirjoitettu. Kirjaa lukee ihan mielellään vaikka ei sen melko itsestäänselvistä ohjeista niin piittaisikaan.

Aina ei voi onnistua

Kirjan sanoma on varsinkin amerikkalaisille varmasti poikkeava mutta suomalaisille tuttuakin tutumpi. Kirjoittaja nimittäin ei lähde ylistämään positiivisuutta ja optimismia ja sen sellaista, mitä näissä kirjoissa yleensä korostetaan. Itse asiassa asioiden kokeminen aina positiivisesti on jopa valheellista, kuten kirjoittaja esimerkein osoittaa.

"Menikö työpaikka alta? Mahtavaa! Erinomainen mahdollisuus keskittyä siihen, mikä on oikeasti sydäntä lähellä. Hyppäsikö mies sänkyyn siskon kanssa? No, onpahan tullut punnittua läheisten ihmissuhteiden tila rehellisesti. Onko lapsi kuolemassa syöpään? Ainakaan ei tarvitse murehtia harrastusmaksuista!"

Mark Mansonin mukaan aina ei voi onnistua ja se pitää vain hyväksyä. Itse asiassa asiantilan hyväksyminen on vapauttavaa ja tämän idean oivaltaminen johtaa sitten hyvään elämään. Ihmisten pitäisi myös hyväksyä, että suuri osa meistä on tavanomaisia.

...ja sitten kuolema korjaa

Kirjan lukujen otsikot kuvaavat hyvin kirjoittajan ajatusmaailmaa: onnellisuus on ongelma, sinä et ole erikoistapaus, kaikki on valintoja, olet ihan pihalla mutta niin olen minäkin, epäonnistumalla eteenpäin, sano ei... ...ja sitten kuolema korjaa.

"Halu olla onnellisempi on kielteisiä tunteita herättävä olotila. Ikävän olon hyväksyminen on myönteinen kokemus jo itsessään", kirjoittaja valistaa. Tällä hän tarkoittaa, että jatkuva paremman olotilan tavoittelu tekee ihmisestä onnettoman, koska kukaan ei kuitenkaan koskaan pääse riittävän onnelliseen tilaan.

Silti Mark Manson tähdentää, että koko kirjan idea, siis se että ei piittaa paskaakaan, ei tarkoita välipitämättömyyttä vaan oikeista asioista välittämistä.

Kirjoittaja kertoo paljon omasta elämästään. Huumeiden käyttö johti koulun vaihtoon ja kavereiden menettämiseen ja lisäksi nuoruutta varjosti vanhempien ero. Nuorena aikuisena epävarma Mark ajatteli bilettämisen ja naisten iskemisen olevan elämän merkityksellisimpiä asioita. Opiskelujen jälkeen tuli lama eikä työpaikkaa löytynyt. Mark lähti vuosien ulkomaanmatkalle, kunnes lopulta löysi vaimon ja ilmeisesti jonkinlaisen elämän valon: Nyt tuo valon löytänyt tuo sitten gurun varmuudella valoa varjossa eläville ihmisille.

Tiedosta arvomaailmasi

Guruilla on taskuissaan monia käsitteitä, kuten näissä kirjoissa on tapana. Pettymyspanda ja paskamainen palautesilmukka kuuluvat näihin käsitteisiin. Ehkä oleellisimmaksi pointiksi kirjoittaja kuitenkin nostaa arvot-käsitteen.

Ihmisten pitäisi aluksi ainakin tiedostaa arvomaailmansa eikä vain luulla olevansa joidenkin arvojen kannattajia. Jos arvostaa rehellisyyttä, ei voi valehdella. Jos arvostaa uskollisia ystäviä, ei voi puhua heistä nurkan takana pahaa. Mielihyvä on puolestaan mukava juttu mutta surkea elämänarvo - tässä Mark antaa esimerkkeinä huumeriippuvaisen tai puolisoaan pettävän ihmisen.

Mark Manson kirjoittaa niin sanotulla järjen äänellä: Kaikki on valintaa ja valinnoilla on seurauksia. Ongelmiin kannattaa etsiä ratkaisuja ja osaratkaisutkin ovat parempia kuin, että ei ole ratkaisua ollenkaan. Aina ei kannata syytellä muita vaan joskus itseäänkin. Ihminen saattaa olla myös väärässä. Joskus täytyy osata sanoa myös ei. Luottamus on ihmissuhteiden peruskallio.

Edellämainitut lausahdukset eivät ole, noh, mitenkään erikoisia tai tajuntaa räjäyttäviä mutta ihan asiallisia ne ovat. Kirjan kirjoitaja on vähän yli 30-vuotias, joten tuolle ikäryhmälle tämän kirjan opastukset saattavat olla hyvinkin relevantteja ja ehkä jopa uusia.

Lue myös:

    Uusimmat