Kjell Westö ja Mårten Westö. Vuodet. Veljekset kertovat. (Otava 2022) 254 s. Suom. Laura Beck. Kjell Westön runot suomentanut Jyrki Kiiskinen
Kirjailija Kjell Westö muistelee mustavalkoisella filmillä kesällä 1967 näkyvää mummuaan ja äitiään, veljensä Mårtenin syntymävuonna.
”Kaikki näyttää aika köyhältä kuin olisi edelleen sodanjälkeinen aika, ja muistan miten sekä mummu että äiti säästivät ihan kaiken, kuminauhat, narut, paperipussit ja lasipurkit, vaikka tulivat varakkaasta suvusta.”
Ensiaskeleet menneeseen aikaan kirjassa, jonka tämän arvion kirjoittaja tunnistaa omaksi aikakaudekseen.
Omalla tädilläni ja äidilläni oli tapana mökillä säästää monet turhaltakin tuntuvat tarvikkeet, sota-ajan lapsia kun olivat.
”Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta sota-aikana oli pulaa kaikesta”, sanoi tätini naurahtaen hyväntuulisena 1980-luvun alkupuolella, kun kääri pumpulinarua kerään, jossa jo oli postin tuoman aika monen sanomalehden pumpulinaru.
Kirjailijoiden ja runoilijoiden Kjell ja Mårten Westön ´vuosikirja´ on ei-ihan-jokapäiväinen.
Kuinka moni sisaruussuhde on ollut niin kestävä, että sisarukset saadaan henkilökohtaiseen muisteluun ja niiden dialogiseen yleisölle jakamiseen samojen kansien väliin (riitoja ja kateuttakin veljesten välillä on ollut).