Maarit Tastula: Köyhää väkeä. Suomalaisia Amerikan kultamailla (Otava 2025). 527 s.
Amerikan ihmemaa ei ollut ihmemaa. Neuvostoliitto oli sitä vielä vähemmän.
Toimittaja Maarit Tastula lähti etsimään Yhdysvaltoihin "kadonneita" sukulaisiaan. Matka vei hänet Yhdysvaltain luoteiskolkkaan Oregoniin ja Washingtoniin, mutta myös Suomesta itään.
Kommunismia ja pettymyksiä
Moni siirtolainen pettyi Yhdysvaltojen kapitalismiin ja ulkomaalaisvihamielisyyteen, uskoi kommunismin sanomaan, ja muutti eteenpäin Josif Stalinin maahan. Se oli enemmän kuin ojasta allikkoon.
Onnekkaat pääsivät palaamaan rapakon taakse, mutta vähemmän sellaiset saivat luodin takaraivoonsa, viruivat (ja ehkä kuolivat) vankileireillä, tai sinnittelivät muuten väkivaltaisessa kurjuudessa.
Voi puhua surkeuden kolmiosta, sillä lähtömaa, kotimaa Suomikin, oli köyhä ja ankea.
Teos pursuaa ihmiskohtaloita
Tastula on uurastanut lähteiden parissa arkistoissa Atlantin molemmin puolin, vieraillut netin sukututkimussivustoilla, lähettänyt sähköposteja ja keskustellut sosiaalisessa mediassa.
Tulos on vaikuttava ja uskottava, välillä se tuntuu jopa liian täyteläiseltä. Tastula laittaa persoonansa sivuille, tyylistä lähtien. Hän itse määrittelee kirjansa journalistin työksi, ei historiantutkimukseksi, mutta sijoittaa siirtolaiset aikansa yhteiskuntaan.
Puolituhatsivuinen teos pursuu ihmiskohtaloita, lyhyesti ja pidemmin. Kaikki eivät tietenkään ole Tastulan sukulaisia, mutta moni oli kotoisin hänen kotiseudultaan Pohjanmaalta. Alli Forsström, Antti Nikolai Koskela, Eskeli Heikkilä, Nestori Kerttula, Signe ja Kristian Kangas… Tavallisten siirtolaisten kuka kukin on.
Keskeisiä paikkoja ovat kalastajakylä Ilwaco ja läheinen Astoria, mutta vastaan tulevat myös Hiski Salomaan kupletin Piutti (Butte) ja Retulaati (Red Lodge).
Jokunen suomalaisista menestyi, joku pääsi jopa hyviin naimisiin paikallisen sotasankarin kanssa.
Mutta siirtolaisen kohtalo Tyynenmeren rannoilla oli hyvin usein raadannan, pettymysten, väkivallan, alkoholin ja terveyden ja mielen hajoamisen eloa. Kuolema astui usein liian aikaisin itse kyhätyn tönön ovesta sisään.
Siirtolaiset tekivät kovaa työtä
Työ metsissä, merellä, säilyketehtaassa kalastustuotteiden purkittajina, kutojana, kaivoksessa, missä vain, oli ankaraa fyysistä ja pienipalkkaista koettelemusta. Vuoden 1929 pörssiromahdus koetteli syvästi laajan maan asukkaita.
Suomalaiset saivat tuta myös sen, että siirtolaisten huono kohtelu, kansallisen lojaliteetin kyseenalaistaminen ja "väärien" poliittisten mielipiteiden julkituonnista rankaisu – lakkoilusta ja ay-toiminnasta vasemmistolaisiin lehtiin – on yhtä yhdysvaltalaista kuin sanonnan mukainen omenapiirakka.
Donald Trumpin maahanmuuttoviraston ICE:n rasistinen ja naamiontakainen mielivalta on jatkoa pitkässä tarinassa.
Yhtä yhdysvaltalaista on se, että rahalla, suhteilla ja valkoisella iholla saa lempeämpää kohtelua.
Ilwacolaisesta pankista suomalaistenkin rahojen kavaltamiseen osallistunut senaattori Percy L. Sinclair sai sikäläisittäin teosta lievän tuomion – ikäkin jo painoi 62-vuotiasta – enintään kolme vuotta vankeutta. Asiakkaat eivät koskaan saaneet roposiaan takaisin.
Pettyneet lähtivät Neuvosto-Karjalaan
Alueen suomalaissiirtolaiset olivat karkeasti sanoen jakautuneet sosialisteihin ja porvarillisen ja uskonnollisen maailmankuvan kannattajiin. Oli omat lehdet, menot ja kokoontumispaikat, haalit.
Luoteisen Yhdysvaltojen olosuhteet radikalisoivat osan suomalaisista. Heitä lähti pettyneinä kohti Neuvosto-Karjalaa. Itärajan taakse lähteneitä on tutkittu Suomalaiset Venäjällä 1917–1964-hankkeessa, joka viime vuosina on ollut hyvin esillä. Tastula tuo tähän oman, raastavan kurkistuksensa.
Yhdysvaltoihin 1800- ja 1900-luvun pitkässä taitteessa lähti satojatuhansia suomalaisia. Amerikan kultamaat olivat tylyjä, mutta juuret niihin kasvoivat.
Tastulan kirja muistuttaa siitä, että jokainen ihminen on yksilö ja persoona, ei kasvotonta siirtolaismassaa.