Nuottaus on alun perin Venäjältä Suomeen levinnyt kalastuksen muoto, jota on harjoitettu jo 1500-luvun Suomessa. Nykyään ammattikalastajiakin on vähän, mutta nuottaamisen harjoittajia vielä vähemmän.
Kyytiin! Käy käsky kalamiehiltä, kun kello ei ole vielä aamu neljää Karjalan Pyhäjärven rannalla, vain muutama kilometri Venäjän rajasta.
Minulle kerrotaan, että olemme matkalla nuottaamaan. Anteeksi mihin?
Nuottaus on erittäin vanha kalastusmenetelmä, johon käytetään ajoverkkoa eli nuottaa. Nuotta tiputetaan veteen varoen, missä se asetetaan ikään kuin ympyrän muotoon, jotta se toimisi kuin iso haavi.
Suomessa on noin 700 päätoimista sisävesien ammattikalastajaa. Päätoimisella ammattikalastajalla tarkoitetaan yli 10 000 euroa vuodessa tienaavaa elinkeinon harjoittajaa.
Tästä vain murto-osa harjoittaa nuottakalastusta, kertoo Suomen sisävesiammattikalastajien liiton puheenjohtaja Juha Piilola.
Piilola pohtii syitä sille, miksi nuottaaminen on nykyään niin vähäistä. Hänen mukaansa ennen nuotta saattoi löytyä lähes joka talosta.
– Siihen tarvitaan yleensä enemmän työntekijöitä, usein vähintään kaksi. Kalastajia on muutenkin niin vähän, että joidenkin on vaikea saada kaveri mukaan.
