Suomenlinnan kesäteatterissa kirmaavat tänä kesänä Aleksis Kiven veljekset. Itsenäisyyden juhlavuonna Ryhmäteatteri esittää Seitsemän veljestä Aleksis Kiven alkuperäistä tulkintaa ja kieltä kunnioittaen. Mitä nyt vähäsen rokki raikaa ja naiset näyttävät kaapin paikkaa alkuteosta tanakammin. Näytelmä on kielen ja kehon akrobatiaa.
– Aleksis Kiven nerokkuutta oli hänen tarkka ja osuva ihmiskuvauksensa, tiivistää ohjaaja Kari Heiskanen. Kivi kuvasi Suomen kansaa todellisesti, ei minkään puhtaan kansallisuusihanteen mallina. Se oli universaalia kuvausta. Siksi veljeksiä on käännetty useille kielille.
Heiskanen kavahtaa ajatusta Aleksista Kivestä nationalististen aatteiden pönkittäjä. Keskustelemme Suomenlinnan teatterissa samaan aikaan, kun perussuomalaiset pyörittävät poliittista pellesirkustaan. Miltä käsitteet kansallinen tai jopa kansallisromanttinen kirjailija tuntuvat juuri nyt? Heiskanen nojaa kiviseen seinään ja vastaa vuolaasti.
Kansakunta ei voi umpioitua!
– Aleksis Kivi oli maailmankirjallisuutta tuntenut kosmopoliitti. Suomalainen kulttuurielämä on aina saanut vaikutteita ulkoa, jo Kiven aikana. Kultakauden maalarimme, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Albert Edelfelt, he ja monet muut tunsivat Pariisinsa. Taiteemme synty olisi ollut mahdotonta ilman ulkopuolisia vaikutteita.
– Ne jotka nyt haikailevat kansallismielisyyden, kansallisen kulttuurimme puhtauden perään – perussuomalaiset etunenässä - kaventavat suomalaisuuden ideaa. Olemme aina saaneet vieraita vaikutteita. Ihminen ja kansakunta eivät voi umpioitua.
