Suomenlinnan kesäteatterissa kirmaavat tänä kesänä Aleksis Kiven veljekset. Itsenäisyyden juhlavuonna Ryhmäteatteri esittää Seitsemän veljestä Aleksis Kiven alkuperäistä tulkintaa ja kieltä kunnioittaen. Mitä nyt vähäsen rokki raikaa ja naiset näyttävät kaapin paikkaa alkuteosta tanakammin. Näytelmä on kielen ja kehon akrobatiaa.
– Aleksis Kiven nerokkuutta oli hänen tarkka ja osuva ihmiskuvauksensa, tiivistää ohjaaja Kari Heiskanen. Kivi kuvasi Suomen kansaa todellisesti, ei minkään puhtaan kansallisuusihanteen mallina. Se oli universaalia kuvausta. Siksi veljeksiä on käännetty useille kielille.
Heiskanen kavahtaa ajatusta Aleksista Kivestä nationalististen aatteiden pönkittäjä. Keskustelemme Suomenlinnan teatterissa samaan aikaan, kun perussuomalaiset pyörittävät poliittista pellesirkustaan. Miltä käsitteet kansallinen tai jopa kansallisromanttinen kirjailija tuntuvat juuri nyt? Heiskanen nojaa kiviseen seinään ja vastaa vuolaasti.
Kansakunta ei voi umpioitua!
– Aleksis Kivi oli maailmankirjallisuutta tuntenut kosmopoliitti. Suomalainen kulttuurielämä on aina saanut vaikutteita ulkoa, jo Kiven aikana. Kultakauden maalarimme, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Albert Edelfelt, he ja monet muut tunsivat Pariisinsa. Taiteemme synty olisi ollut mahdotonta ilman ulkopuolisia vaikutteita.
– Ne jotka nyt haikailevat kansallismielisyyden, kansallisen kulttuurimme puhtauden perään – perussuomalaiset etunenässä - kaventavat suomalaisuuden ideaa. Olemme aina saaneet vieraita vaikutteita. Ihminen ja kansakunta eivät voi umpioitua.
– Kultaisen Suomen aikaa ei ole koskaan ollut. Nyt on rautaisen lain aika ja meidän taisteltava sivistyksen ja henkisyyden avulla tätä brutaalia kehitystä vastaan, joka on meneillään, paukuttaa Heiskanen.
Hauskaa ja traagista – kuin oikea elämä
Heiskasen mukaan Aleksis Kivellä oli tietty ironinen etäisyys veljeksiin, mutta samalla ote oli hyvin isällisen rakastava. Seitsemän veljestä on traaginen sekä myös hauska ja riehakas teos.
– Kivi tunsi ihmisen elämän tragediat omakohtaisesti. Kuolema keikkuu veljesten ilakoinnin vierellä. Kaiken riekkumisen jälkeen kirja päättyy vakaviin sävyihin, elämän realiteetteihin. Ilman tätä ulottuvuutta Kivi olisi kirjoittanut veijaritarinan, kuvaa Heiskanen.
Kirjailijat, jotka tunsivat kansansa
Heiskanen vertaa Kiveä Väinö Linnaan, molemmat joutuivat suurteoksillaan kriitikoiden hampaisiin. Helsingin Sanomien kriitikko Toini Havu haukkui Tuntemattoman sotilaan melkeinpä isänmaan häväistykseksi, Kiven lyttäsi täysin kirjallisuusprofessori August Ahlqvist. Hesarin kriitikon ura päättyi, mutta Ahlqvist mursi kohteensa. Kivi masentui ja kuoli juuri 38 vuotta täytettyään eikä saanut nähdä Veljestensä voittokulkua.
– Linna ja Kivi tunsivat sen maailman, josta kirjoittivat – toisin kuin avaimenreiästä maailmaa katsovat kriitikot, sivaltaa Heiskanen.
Kivessä ankarasti pitäytyen
Heiskanen lupaa näytelmän "Kiven eetoksen mukaisesti siinä ankarasti pitäytyen" - ja hymyilee perään. Ohi kulkeneet näyttelijät huikkasivat ennen haastattelun alkua Heiskaselle, että muista tämä lause oikein.
– Mitään ei tarvitse yrittää julistaa. Kiven kirjoittama riehakkuus, traagisuus ja kauneus kertovat kaiken.