Laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella on mahdollista, sillä Itämeren ravinnetilanne on pysynyt sinilevien esiintymistä suosivana, arvioi Suomen ympäristökeskus sinileväennusteessaan.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan sinilevälauttojen muodostumisriski on tänä kesänä huomattava Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, eteläisellä Selkämerellä ja suurimmassa osassa Saaristomerta. Perämerellä riski on edelleen vähäinen.
Kesän säät ratkaisevat leväkukintojen runsauden
Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu edellisen talven typpi- ja fosforimääriin ja ekosysteemimallinnukseen.
Talven ravinnetilanne antaa alueellisen yleiskuvan typpi- ja fosforiravinteen saatavuudesta levien kevätkukinnalle. Levien kevätkukinnassa pii- ja panssarilevät käyttävät tehokkaasti typpiravinteen ja värjäävät veden punaruskeaksi. Kevätkukinnan jälkeen fosforiravinnetta kuitenkin jäi pintaveteen laajoilla merialueilla.
Sinilevät hyödyntävät pintaveteen jääneen fosforin, mikä suosii kukintojen esiintymistä kesällä veden lämmetessä. Fosforin esiintymisen perusteella annettu riskiennuste pystyy varsin hyvin kuvaamaan potentiaalisia sinileväkukinta-alueita. Lopullisen sinilevätilanteen ratkaisevat kuitenkin sääolot.
Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä ja tarvitsee kasvuunsa myös runsaasti valoa. Sinilevien kasvu on hidasta, joten runsas leväkukinta vaatii parin viikon suotuisia olosuhteita.
Sinileväkukintojen huippu ajoittuu Suomen merialueella yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta silloin ne eivät yleensä ole enää yhtä massiivisia kuin kesällä.
