Heinäkuussa helle nosti kukinnot tavanomaiselle tasolle, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi hyvä.
Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna kulunut kesä oli sinilevän osalta monin paikoin tavanomainen, kertoo Suomen ympäristökeskus (Syke).
Viileä ja epävakainen alkukesä hillitsi sinileväkukintoja. Sinilevää havaittiin alkukesästä hieman vähemmän verrattuna keskiarvoon vuosilta 1998–2024.
Heinäkuussa helle nosti kukinnot tavanomaiselle tasolle, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi hyvä, painotti Syken erikoistutkija Sirpa Lehtinen tiedotustilaisuudessa.
– Tavanomainen ei tarkoita sitä, että olisi vain vähän sinilevää, vaan sitä esiintyy runsaasti, Lehtinen sanoo.
Lue myös: Itämeren tila ei ole parantunut 2000-luvulla – tässä syyt
Sinilevätilanne olisi huomattavasti pahempi, jos merialueilla ei olisi puututtu esimerkiksi rehevöitymiseen vuosikymmenten ajan, kertoo Lehtinen STT:lle.
Hän viittaa viime vuoden lopulla julkaistuun ruotsalaistutkimukseen, jonka mukaan sinileväkukintoja olisi kaksi kertaa laajemmalla alueella ja sinileväpäiviä nykyistä enemmän ilman toimenpiteitä.
– Vaikutusten pitäisi alkaa näkymään selkeämmin arviolta vuonna 2050, Lehtinen sanoo.
Lue myös: Ainutlaatuinen innovaatio: Suomessa aletaan valmistaa levästä kemikaaleja kosmetiikka- ja tekstiiliteollisuuteen
Rannikkovedet heikossa tilassa
Syken tiedotteen mukaan kaikki Suomen rannikkovedet ovat silti rehevöitymisen suhteen heikossa tilassa. Tilanteen kerrotaan parantuneen vain alueilla, joilla on ollut aiemmin voimakasta yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien kuormitusta.
Suomen merialueilla pohjaeläimistö ja eläinplanktonyhteisöt ovat nekin muuttuneet huomattavasti 40 vuoden aikana. Heikoin tilanne on Suomenlahdella.
Lue myös: Tällä "keppitestillä" selvität, onko vedessä sinilevää
Syken mukaan fosfaattifosforin pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Vaikka ravinnekuormitus Itämereen ja etenkin Suomenlahteen on 2000-luvulla pienentynyt selvästi, on fosforipitoisuus edelleen kohonnut ja happitilanne heikentynyt erityisesti Suomen eteläisillä merialueilla.
Pitempikestoisia parempia happioloja ei Syken mukaan ole ollut enää 1990-luvun loppupuolen jälkeen ja pohjaeläinyhteisön palautuminen on estynyt. Pohjaeläinyhteisö onnistui palautumaan viimeksi 1990-luvun alkupuolella, kun pohjan happitilanne parani hetkellisesti.
Lisäksi syvien pohjien happitilanne on Syken mukaan heikentynyt 40 vuodessa Suomen eteläisillä merialueilla.