Helsingissä asuva Laura ei ole nähnyt koiraansa kolmeen kuukauteen. Lauran entisen puolison mukaan koira ei tosin edes ole Lauran, koska hänen nimeään ei ole kauppakirjassa. Tilanne on juridisesti hankala, sillä koira on lain edessä kuin mikä tahansa esine.
Kyyneleet valuvat pitkin kolmekymppisen Lauran poskia.
– Tämä on vaikea aihe. Voin huonosti ja tuntuu, kuin olisi lapsi viety, Laura selittää.
Vieressä Lauraan katsoo rauhallinen Hilda. Toinen Lauran kahdesta koirasta.
Tosin oikeasti hänen nimensä ei ole Laura eivätkä koirien nimet Nori ja Hilda. Laura ei halua provosoida entistä avopuolisoaan, koska toivoo sisimmissään, että tilanne vielä muuttuisi.
"Rakastuin heti"
Hän kertoo hankkineensa koiran nykyisen ex-puolisonsa kanssa vuonna 2012. Aluksi aika tuntui huonolta, koska Laura opiskeli ja kävi töissä samaan aikaan.
– Hän sai kuitenkin tahtonsa läpi. Kun kävimme katsomassa pentukoiraa, rakastuin siihen heti. Sovimme suullisesti, että Nori on molempien koira, Laura muistelee.
Entinen puoliso kuitenkin maksoi koiran, joten kauppakirjassa on vain hänen nimensä.
– Kun Nori tuli kotiin, olin kaksi viikkoa poissa koulusta, ettei pikkuisen tarvinnut olla yksin. Puoliso teki kymmentuntisia päiviä ja harrasti. Jätin lopulta koulunkin kesken, koska en kestänyt ajatusta Norista yksin kotona. Vietin päivät Norin kanssa ja koulutin sille samat peruskäskyt kuin edesmenneelle koiralleni. Iltaisin kävin pari tuntia töissä. Elämä oli ihanaa, Laura muistelee.
