Bassoa ja elokuvaa.
Keanu Reeves on monipuolinen supertähti. Hänet tunnetaan maailmalla niin näyttelijänä kuin muusikkonakin, mutta supertähden elkeitä hänestä ei löydy. Vapaa-aikansa hän viettää lähinnä jääkiekkoa pelaten ja bassoa soittaen.
Keanu Charles Reevesiä ei voi millään lailla kutsua tavallisen amerikkalaisen perheen tavallista lapsuutta viettäneeksi tavalliseksi pojaksi. Hän syntyi 2.9.1964 Beirutissa Libanonissa, ja hänen suonissaan virtaa monenlaista verta: Keanun isä, Samuel, on puoliksi havaijilainen ja puoliksi kiinalainen. Patricia-äiti on puolestaan englantilainen. Keanun nimi (jonka ääntämisohjeeksi annetaan amerikkalaisittain: Key-ah-nu) tarkoittaa havaijin kielellä "vuorten yli kulkevaa viileää henkäystä".
Kun Keanu oli pieni, perhe asui vuoden Australiassa. Siellä syntyi pikkusisko Kim. Keanun vanhemmat erosivat lasten ollessa vielä pieniä, ja Keanu muutti äitinsä ja Kimin kanssa New Yorkiin. Isä muutti Havaijille. Äiti meni New Yorkissa uusiin naimisiin, ja Keanulle syntyi vuonna 1976 sisarpuoli Karina. Ensimmäinen isäpuoli oli filmi- ja teatteriohjaaja Paul Aaron, jonka kanssa äiti oli naimisissa vain vuoden. New Yorkista perhe muutti Kanadaan, jonka kansalaisuus Keanulla on edelleen. Keanun äiti avioitui sittemmin vielä muutaman kerran ja perhe muutti usein. Koulunsa Keanu kävi pääosin Torontossa. 17-vuotiaana koulunkäynti sai jäädä, ja Keanu hakeutui töihin.
Debyyttinsä esiintymislavoilla Keanu teki vuonna 1983 Romeo ja Julia -näytelmässä. Muutamien pienten tv-roolien jälkeen koitti ensimmäinen elokuvarooli Dream To Believe -elokuvassa vuonna 1985. Vuonna 1986 Keanu käänsi Volvonsa nokan kohti Hollywoodia taskussaan 3000 dollaria ja isäpuolensa osoite. Pian Hollywoodiin muuton jälkeen Keanu pääsi näyttelemään yhdessä Dennis Hopperin kanssa elokuvassa Tuhon ranta (River s Edge, 1987). Monet pitävät tätä roolityötä yhtenä Reevesin parhaimmista. Rankka työ ja sinnikäs yrittäminen alkoivat tuottaa tulosta, ja Keanu alkoi saada yhä suurempia rooleja yhä nimekkäämmistä elokuvista.
Suuren yleisön tietoisuuteen Keanu iskeytyi teinikomedioillaan Bill & Ted - paluu menneisyyteen (Bill & Ted s Excellent Adventure, 1989) sekä Billin ja Tedin maailma (Bill & Ted s Bogus Journey, 1991). 1990-luvun alussa Keanu nähtiin mm. elokuvissa Bram Stokerin Dracula sekä Pikku Buddha. Suuri läpimurto tuli vuonna 1994, kun hän sai nuoren poliisin roolin elokuvassa Speed. Keanun roolityöstä tuossa leffassa voidaan olla monta mieltä, mutta Speed saavutti joka tapauksessa suuren yleisömenestyksen ja nosti nuoren näyttelijän miljoonapalkkoja ansaitsevien supertähtien joukkoon.
Yhtäkkiä Keanu Reeves oli tilanteessa, jossa hänellä oli varaa valikoida tarjotuista rooleista parhaimmat ja toteuttaa myös omia unelmiaan. Yksi sellainen oli jo vuosia ollut paluu teatterinäyttämöille, ja nimenomaan kotimaassa Kanadassa. Vuonna 1995 Keanu esittikin nimiroolin Hamlet-näytelmässä. Samanaikaisesti elokuvauransa kanssa Reeves on luonut uraa myös musiikin parissa. Hän soittaa bassoa Dogstar-yhtyeessä, joka perustettiin vuonna 1991. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristi Bret Domrose ja rumpali Rob Mailhouse. Vuonna 1996 Dogstar julkaisi pitkäsoitto-cd:n. Bändi on tehnyt useita kiertueita niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa ja Aasiassakin. Reeves vieraili Dogstar-bändinsä kanssa Suomessakin juhannuksena 1999.
1990-luvun loppupuolella Reeves esiintyi mm. elokuvissa Ketjureaktio (Chain Reaction, 1996), Paholaisen asianajaja (Devil s Advocate, 1997) sekä Me and Will (1998). Näistä menestyneenä voidaan pitää ainoastaan Taylor Hackfordin ohjaamaa Paholaisen asianajajaa, jossa Reeves pääsi näyttelemään Al Pacinon kanssa. Vuonna 1999 ilmestynyt futuristinen toimintatrilleri Matrix oli jälleen sekä arvostelu- että kassamenestys. Keanu näyttelee siinä Thomas "Neo" Andersonia, joka johtaa kansakuntaa nousemaan kapinaan orjuuttavia tietokoneita vastaan.
Matrixin jälkeen Keanu näytteli jalkapallokomediassa The Replacements (2000) tavallista taavia, jonka valmentaja (Gene Hackman) värvää ammattilaisjoukkueen pelinrakentajaksi lakkoilevan huippupelaajan tilalle. Seuraavaksi oli vuorossa jännitysdraama The Watcher (2000), jossa Keanu esittää sarjamurhaajaa. Kauhujännärissä The Gift - enne (The Gift, 2000) Keanulla on pahiksen rooli väkivaltaisena aviomiehenä, jota epäillään rikkaan nuoren naisen surmasta. Kauhun jälkeen oli taas romanttisen komedian vuoro ja päärooli leffassa Sweet November (2001). Siinä Keanu esittää työnarkomaania, jonka elämä muuttuu kuukaudessa, kun hän rakastuu ihanaan naiseen (Charlize Theron). Draamaelokuvassa The Hardball (2001) Keanu on elämässä ajelehtiva korttihuijari, joka ryhtyy slummin lasten baseball-valmentajaksi.
Sitten Keanu paneutui jälleen Matrixin Neon rooliin: hänet kiinnitettiin leffan molempiin jatko-osiin, Matrix 2 (Matrix Reloaded) ja Matrix 3 (Matrix Revolutions), joiden filmauspaikka on Australia. Jatko-osat ilmestyvät vain muutaman kuukauden välein toisistaan.
Suosiostaan ja monenlaisista rooleistaan huolimatta Keanu on toistaiseksi välttynyt merkittäviltä palkinnoilta ja kunnianosoituksilta. Eniten ehdokkuuksia hänelle on satanut huonoimman miesnäyttelijän kategoriassa, kun filmiammattilaisista, journalisteista ja suuren yleisön edustajista koostuva Golden Raspberry Award Foundation on jakanut vuotuisia Razzie-palkintojaan. Keanu on ollut Razzie-ehdokkaana mm. rooleistaan leffoissa The Hardball ja The Watcher.
Suru kosketti Keanua henkilökohtaisesti joulun alla 1999, jolloin hänen ja silloisen tyttöystävän Jennifer Symen odottama tyttövauva syntyi kuolleena. Seurustelu päättyi myöhemmin. Jennifer kuoli auto-onnettomuudessa huhtikuussa 2001.
Vaikka Keanu on useaan otteeseen valittu maailman seksikkäimpien miesten listoille ja halutuimmaksi kumppaniksi autiolle saarelle, hänen yksityiselämänsä ei ole ollut kovinkaan värikästä moniin muihin elokuvatähtiin verrattuna. Hänellä ei ole juuri ollut romansseja kuuluisien kollegojensa kanssa, eikä hän ole tehnyt muutakaan repäisevää. Joidenkin mielestä Keanun elämä on kaiken kaikkiaan varsin väritöntä ja tylsää: hän asuu pääosin hotelleissa, ajelee vapaa-aikanaan moottoripyörällä ja harrastaa musiikin lisäksi jääkiekon pelaamista. Taitavana maalivahtina hän ansaitsi jo kouluaikoinaan lempinimen "The Wall".
Teksti: Laura Raittila / Ville Lähde / Marjo Turunen