YK:n Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti ilmastonmuutoksesta on karu. Lähi-itä jo kärsii kuivuudesta, ja maapallolla lämpötilan nousu tekisi alueesta entistäkin kuumemman ja kuivemman. Vedenpuute on myös osin seurausta poliittista päätöksistä – tai sellaisten puutteesta.
Tigris ja Eufrat eivät enää ruoki Irakia kuten ennen. Kaksoisvirtainmaan pääjokien makean veden virtaus on kutistunut. Keskeinen syy löytyy jokien yläjuoksuilta. Naapurimaat Turkki, Syyria ja Iran ovat rakentaneet patoja, eikä mailla ole sopimuksia Tigrisin ja Eufratin ja niiden sivujokien veden käytöstä.
Nyt naapurimaat tekevät parhaansa rakentaakseen mahdollisimman paljon vesiprojektejaan, patoja ja kastelujärjestelmiä. Ne katkaisevat vedentuloa Irakiin. Siksi tilanne maassa on vaikea, sanoo äskettäin Vaasassa vieraillut Nadhir al-Ansari, joka toimii professorina Luulajan teknillisessä yliopistossa.
Pato peitti alleen 10 000
Al-Ansarin mukaan Tigrisistä, Eufratista ja niiden sivujoista ei enää saa vettä vuosisadan loppuun mennessä, jos patojen rakentaminen jatkuu.
Yksi vastikään valmistunut rakennelma on Ilisun pato kaakkoisessa Turkissa. Se paitsi on peittänyt alleen 10 000 vuotta vanhan Hasankeyfin kaupungin, myös vähentänyt Tigrisin virtausta.
– Turkki on joen virtauksen pääasiallinen hallitsija ja täyttää nyt Ilisun patoa, joten Irakiin ei juurikaan virtaa vettä, sanoo myös Ruotsissa asuva Nasrat Adamo, joka toimi aiemmin irakilaisen Mosulin padon pääinsinöörinä.
Padoista ja kuivuudesta johtuva vedenpuute tuntuu ja näkyy erityisesti Tigrisin ja Eufratin yhtymäkohdan aiemmin vehmaalla seudulla eteläisessä Irakissa.