Kanada

Faktoja Kanadasta

Asukasluku: 35 miljoonaa
Jääkiekkoilijoita (miehet + juniorit): 544 000
Jäähalleja: 3 300
Olympiamitalit: 9 kultaa, 4 hopeaa, 3 pronssia
MM-mitalit: 26 kultaa, 14 hopeaa, 9 pronssia

MM-kultakisat: 1920 Antwerpen (OK), 1924 Chamonix (OK), 1928 St. Moritz (OK), 1930 Chamonix/Berliini, 1931 Krynica, 1932 Lake Placid (OK), 1934 Milano, 1935 Davos, 1937 Lontoo, 1938 Praha, 1939 Basel/Zürich, 1948 St. Moritz (OK), 1950 Lontoo, 1951 Pariisi, 1952 Oslo (OK), 1955 Krefeld/Dortmund/Köln, 1958 Oslo, 1959 Praha/Bratislava, 1961 Geneve/Lausanne, 1994 Milano, 1997 Helsinki, 2003 Helsinki, 2004 Praha, 2007 Moskova, 2015 Praha, 2016 Pietari/Moskova

Aiempia MM-turnauksia yhteensä (A-sarja): 60
A-sarjassa vuodesta: 1977

Kanadan kenraalikuvernööri lordi Stanley lahjoitti 1893 nimeään kantavan pokaalin kiertopalkinnoksi maan parhaalle amatööriseuralle. Itäisen Kanadan tärkein jääkiekkoliiga hyväksyi ammattilaispelaajat 1908, ja ammattilaiset pääsivät sen jälkeen pelaamaan myös Stanley Cupista. Amatööriseuroille perustettiin samaan aikaan oma mestaruuskilpailu, Allan Cup. Ammattikiekon tärkeimmäksi liigaksi muodostui 1917 perustettu NHL, joka 1920-luvulla laajeni myös Yhdysvaltain puolelle.

Jääkiekon ensimmäisessä olympiaturnauksessa Antwerpenissä 1920 Kanadaa edusti Allan Cupin mestari Winnipeg Falcons, joka voitti ylivoimaisesti kultamitalin. Sama toistui lähes kaikissa arvoturnauksissa 1950-luvulle saakka. Kanada lähetti kisoihin amatööriseurajoukkueen, usein Allan Cupin hallitsevan mestarin. Kultamitali siltä jäi saavuttamatta vain 1933 (USA), 1936 (Iso-Britannia) ja 1949 (Tšekkoslovakia). Vuosien 1947 ja 1953 MM-kisat Kanada jätti väliin.

Tilanne muuttui, kun Neuvostoliitto ilmestyi MM-jäille 1954. Kanada voitti seurajoukkuepohjalla vielä kultamitalit 1958, 1959 ja 1961, mutta vuodesta 1964 lähtien se on koonnut arvokisoihin maajoukkueen. Vuosina 1970–76 Kanada boikotoi olympia- ja MM-kisoja kokonaan vastalauseena IIHF:n jyrkille amatöörisäännöille. Neuvostoliiton punakoneelle pärjäsivät enää vain NHL-ammattilaiset, jotka edustivat maata 1972 kuuluisassa Summit Series -ottelusarjassa ja vuodesta 1976 lähtien Kanada-cupissa.

Boikottia seurasi kuiva kausi

Kanada palasi MM-jäille 1977, kun IIHF salli ammattilaispelaajat. Vaahteralehtisten maajoukkue koottiin tämän jälkeen Euroopassa pelaavista ammattilaisista ja NHL:n playoffeista pudonneista pelaajista. MM-kultaa Kanada voitti seuraavan kerran kuitenkin vasta 1994 (ja ensi kerran sitten vuoden 1961), kun Suomi kaatui Milanon finaalissa rangaistuslaukauksilla.

Vaahteralehtiset ovat hallinneet parhaiden pelaajien suurturnauksia. Kanada voitti Kanada-cupin 1976, 1984, 1987 ja 1991 häviten vain vuoden 1981 finaalit Neuvostoliitolle. World Cup -turnauksen finaaleissa Kanada hävisi USA:lle 1996, mutta voitti Suomen 2004 ja Euroopan yhdistelmäjoukkueen 2016. Parhaiden pelaajien olympiaturnauksissa Kanada voitti kultaa Salt Lakessa 2002 ja kotikisoissaan Vancouverissa 2010, jossa se voitti finaalissa USA:n Sidney Crosbyn jatkoaikamaalilla. Kanada uusi olympiakultansa Venäjän Sotshissa 2014, mutta Minskin MM-kisoissa Suomi passitti kanukit laulukuoroon 3-2-välierävoitolla.

MM-kisoissa Kanada on voittanut seitsemän kultaa vuodesta 1994 eteenpäin. Aina, kun Kanada on pelannut MM-finaalissa Ruotsia tai Suomea vastaan, se on voittanut, kun taas Tshekkiä vastaan on tullut aina tappio. Venäjä oli myös pitkään kanadalaisille lyömätön finaalivastus. Venäjä kaatoi vaahteranlehdet MM-finaalissa vuonna 2008, jolloin Kanada isännöi ensimmäistä kertaa MM-turnausta Pohjois-Amerikassa ja vei voiton myös vuotta myöhemmin Sveitsissä pelatuissa kisoissa. Venäjän Karhu kaatui viimein 2015 MM-finaalissa Prahassa, kun turnauksessa kaikki ottelunsa voittanut Kanada otti finaalissa 6-1-murskavoiton kapteeni Sidney Crosbyn johdolla. Keväällä 2016 Kanada juhli MM-kultaa Moskovassa, kun joukkue kaatoi loppuottelussa Leijonat 2-0.

Kölnissä 2017 Kanada eteni finaaliin lyömällä Saksan 2–1 ja Venäjän 4–2; loppuottelussa tuli tappio Ruotsille rangaistuslaukauksin 1–2.

MM-joukkue 2018

Maalivahdit:

Michael DiPietro, Windsor Spitfires, OHL
Curtis McElhinney, Toronto Maple Leafs, NHL
Darcy Kuemper, Arizona Coyotes, NHL

Puolustajat:

Joel Edmundson, St. Louis Blues, NHL
Aaron Ekblad,  Florida Panthers, NHL
Ryan Pulock,  New York Islanders, NHL
Darnell Nurse,  Edmonton Oilers, NHL
Ryan Murray,  Columbus Blue Jackets, NHL
Thomas Chabot, Ottawa Senators. NHL
Colton Parayko, St. Louis Blues, NHL

Hyökkääjät:

Jordan Eberle,  New York Islanders, NHL
Brayden Schenn, St. Louis Blues, NHL
Josh Bailey,  New York Islanders, NHL
Mathew Barzal, New York Islanders, NHL
Jaden Schwartz, St. Louis Blues, NHL
Pierre-Luc Dubois, Columbus Blue Jackets, NHL
Tyson Jost,  Colorado Avalanche, NHL
Jean-Gabriel Pageau, Ottawa Senators, NHL
Bo Horvat,  Vancouver Canucks, NHL
Anthony Beauvillier, New York Islanders, NHL
Ryan O'Reilly,  Buffalo Sabres, NHL
Ryan Nugent-Hopkins, Edmonton Oilers, NHL
Connor McDavid, Edmonton Oilers, NHL

Päävalmentaja: Bill Peters

Lähde: Urheilukirjasto​​​​​​​