"Kaljamaha" oli oire perheonnea uhkaavasta tilasta – pitkän taistelun jälkeen Ville, 36, kertoi tyttärelleen, ettei äiti tule enää kotiin: "Vaikein asia, jonka olen ikinä tehnyt"

Ville menetti nuoren vaimonsa ja pienen tyttärensä äidin yllättäen hyvänlaatuisen kasvaimen vuoksi. Elämän arvaamattomuudesta karun oppitunnin saanut mies muistuttaa ihmisiä tunnustamaan rakkautensa läheisilleen. Koskaan ei tiedä, tapahtuuko vääjäämätön yllättäen.

Vuosi sitten jouluna 36-vuotiaan Ville Pistoolin kolmihenkinen perhe sai pelottavia uutisia. Villen vaimon ja pariskunnan 5-vuotiaan Neve-tytön äidin vatsasta löytyi vesikysta. Se oli saanut hoikan ja urheilullisen naisen vatsan yhtäkkiä turpoamaan kaljamahamaiseksi.

Kysta tyhjennettiin muutaman kerran päiväkirurgisella osastolla. Vaimon kovat vatsakivut eivät kuitenkaan hellittäneet. Lopulta yksityislääkäri päätti, että tuumori poistettaisiin leikkauksessa.

Kasvain oli suurentunut kaksikiloiseksi ja kiinnittynyt haimaan ja pernaan. Isossa leikkauksessa kirurgit joutuivat poistamaan Villen vaimon vatsassa muhivan tuumorin lisäksi pernan ja puolet haimasta.

Aktiivisen vaimon kunto romahti. Hän väsyi pahasti jo ruoanlaitosta. Mielialat vaihtelivat. Sairastuminen pisti koko perheen ajattelemaan elämää uudella tavalla. Läheisen pärjääminen ja terveys eivät enää olleet itsestäänselvyyksiä. Tuolloin perhe ei kuitenkaan vielä tiennyt, että äidin elinaika laskettaisiin kuukausissa.

– En olisi aavistanut, että se päättyy näin nopeasti ja tällä tavalla, Ville sanoo.

Sairastuminen mullisti perhearjen

Vaimon sairastaessa ja ollessa toipilaana Ville joutui tarttumaan kotitaloutensa ohjaksiin. Jälkikäteen ajatellen sen voi nähdä hyvänä oppikouluna tulevaan.

– Oli alkuunsa aika shokki, kun huomasin sen todellisuuden, kuinka paljon vaimoni teki meidän talossamme. Kun itse joutui tekemään kaiken yksin, oli oikeasti välillä sormi suussa, että mistä ihmeestä hän repi ajan tähän, Ville kertoo.

Vaikka Ville oli ollut vahvasti tyttärensä elämässä läsnä, ei hän ollut tottunut vaimonsa tavallisesti hoitamiin tehtäviin.

– Vaatteet näyttivät välillä Rorschachin testiltä, ja puin tytön kaksi kertaa väärin päin haalareihin, kun vein hänet päiväkotiin, Ville muistelee.

Väärinpäin olevia haalareita enemmän Neve-tytär ihmetteli, miksei aiemmin hänelle täysin omistautunut äiti enää jaksanut leikkiä ja temmeltää. Lapsi makoili äitinsä vieressä ja silitteli tämän poskea sanoen, että hän on sitten äitinsä seurana.

Huumori ja rakkaus auttoivat käsittelemään vaikeita asioita

Arkisten ongelmien lisäksi Ville joutui käymään vaimonsa kanssa läpi vakavia keskusteluja. Synkkäsävyisiä puheita esimerkiksi henkivakuutuksista piristi pariskunnan keskinäinen musta huumori.

– Vaimoni itse sanoi jossain kohtaa, kun hänellä oli mielialavaihteluita, että kasvain on ainoa, joka kestää hänen seuraansa tällä hetkellä, Ville muistelee.

Kun kasvainta tyhjennettiin, vaimo sai puhdasta alkoholia spriinä vatsaansa. Pitkään raittiina ollut nainen oli ”aivan naula päässä”. Vaimonsa kanssa absolutistiksi ryhtynyt Ville naljaili, että myös vatsan kautta nautittu alkoholi lasketaan kännin vetämiseksi. Vaimo kuittasi takaisin, että kännissä hän kestääkin puolisoaan paremmin.

Huumori oli selviytymiskeino vakavassa tilanteessa, mutta myös rakkaus.

– Joka aamu, kun heräsin, sanoin jotain kaunista hänelle. Sanoin, että rakastan häntä heti aamulla, ja ilta päättyi aina siihen, että sanoin rakastavani häntä ja että hän on minulle tärkeä.

Rakkaus ei loppunut, vaikka avioliitto rakoili

Villen ja hänen vaimonsa parisuhde oli alkanut jo teini-iässä. Ville oli parisuhteen romanttinen osapuoli, vaimo sarkastinen tasapainottaja. Kolmenkympin kulmilla aiemmin vapaaehtoisen lapsettomuuden puolelle kallistunut pari tunnusti toisilleen, että toive lapsesta eli vahvana. Lääkärin varoituksista huolimatta raskaus onnistui, ja Ville vaimoineen sai täydellisen tyttölapsen.

Vanhemmiksi tulon jälkeen ennen ahkerasti keikoilla käynyt pariskunta alkoi viettää enemmän aikaa kotona. Vanhemmat jättivät tyttärensä vuoroin toisilleen hoitoon, jotta toinen osapuoli pääsi tekemään omia juttujaan.

– Kerran puolessa vuodessa ehkä käytiin keikoilla. Hän oli niin omistautunut äiti, Ville kertoo.

Perheonnea kesti hetken, mutta Villen ja hänen vaimonsa liitto alkoi kaikesta hyvästä huolimatta rakoilla. Vaimon elämän loppumetreillä hänellä ja Villellä oli avioerohakemus vireillä. Asumuserossa ollut pariskunta kuitenkin piti tiiviisti toisiinsa yhteyttä.

– Ei se 23 vuoden rakkautta ja suhdetta mihinkään riko.

Viimeiset sanat: "Hyvää yötä, rakastan sinua"

Tuumorin yhteydessä poistetun pernan puuttuminen heikensi Villen vaimon vastustuskykyä. Hän oli jatkuvasti kipeä. Syyskuun alussa Ville oli käynyt vaimonsa kanssa yksityislääkärillä. Vaimon vatsa oli jälleen turvonnut, mutta Ville kertoo lääkärin sanoneen, ettei tila ollut mitenkään erikoinen.

Illalla vaimo soitti Villelle ja Nevelle. Pieni perhe vaihtoi rakkaudentunnustukset ja hyvän yön toivotukset. Se oli viimeinen kerta, kun Ville puhui tajuissaan olevalle vaimolleen ja Neve äidilleen.

– Viimeisiksi sanoiksi jäivät: ”Hyvää yötä, rakastan sinua”, Ville muistaa.

Seuraavana päivänä ystävänsä luona ollut vaimo tuli todella kipeäksi. Ambulanssi vei sinertävän ja tärisevän naisen sairaalaan. Tajuton potilas siirrettiin teho-osastolle. Sieltä hän ei ikinä palannut.

Tytär sai soittaa äidilleen hyvästelypuhelun

Ville kävi sairaalassa lukemassa vaimolleen kirjoittamiaan runoja, joissa Ville käsitteli parin eroa ja vaimon sairastumista. Vaimo tuntui reagoivan selkeästi runoihin, heräsikin hetkellisesti. Hymynkareet suupielissä, hetkeksi avautuneet silmät ja silmänurkasta tihkuvat kyyneleet olivat ainoita kontakteja, joita Ville sai kaksi vuosikymmentä vierellä kulkeneeseen kumppaniinsa.

Viimeisen kerran, kun Ville näki vaimonsa elossa, hän antoi tiedottoman oloiselle rakkaalleen suuren suudelman ja soitti vaimolle hänen lempikappaleensa, Maj Karman Kauniit Kuvat -yhtyeen biisin The Best of Mozartin.

– Niihin hän reagoi hymyilemällä. Huumorintajukin oli vielä tallella. Kun sanoin leikkaavani tytön hiukset pois, jos ei hän avaa silmiään, niin hän nyrpisti nokkaansa mulle, Ville hymähtää.

(Artikkeli jatkuu kuvan alla.)

Kotiin päästyään Ville kertoi tyttärelleen, ettei äiti enää tulisi kotiin sairaalasta.

– Se oli vaikein asia, jonka olen ikinä tehnyt.

Neve itki hillittömästi ja tiukkasi isältään, miksi äiti ei enää tule. Pikkutytön reaktio äitiä lähestyvään kuolemaan muistutti paniikkikohtausta. Ville joutui kaivamaan sisältään kaiken itsehillinnän ja rauhallisuuden, jotta ei itsekin murtuisi.

Neve-tytär ei päässyt tapaamaan äitiään tämän huonontuneen vastustuskyvyn vuoksi. Lapsi sai soittaa hyvästelypuhelun. Neve toivotti äidilleen hyvää matkaa ja vannoi rakkauttaan. Ville lupasi vaimolleen hoitaa tyttöä hyvin.

Seuraavaan aamuun mennessä Villen vaimo ja Neven äiti oli menehtynyt.

Muista kertoa rakastavasi

Ville ei ikinä kuvitellut olevansa 36-vuotias leski ja yksinhuoltaja. Kuvitelmissaan hän eli lopun ikäänsä elämänsä rakkauden ja tyttärensä kanssa. Nyt Ville ja Neve puhuvat äidille rukouksin.

Ville on purkanut elämänsä arvaamatonta käännettä kirjoittamalla laululyriikoita ja runoja. Perhe ja lähipiiri ovat tukeneet Villeä tyttärineen menetyksen aiheuttamassa surussa.

– Jos voisin, kääntäisin kelloja kyllä, ja veisin hänet kaiken maailman erikoislääkäreille, ja ottaisin lainaa parhaisiin hoitoihin niin paljon kuin ikänä saa, Ville sanoo.

Hän ei myöskään päästäisi vaimoaan leikkaukseen, jossa perna jouduttiin poistamaan. Jos vaimon vastustuskyky ei olisi romahtanut pernan poiston seurauksena, ehkä menetykseltä oltaisiin vältytty.

Ville muistuttaa ihmisiä arvostamaan läheisiään. Rakkaiden merkitystä ei aina tiedosta ennen kuin se on liian myöhäistä. Ville kehottaa aina aloittamaan ja lopettamaan päivän rakkaudentunnustuksella.

– Pitäisi kertoa jokaisena päivänä rakastavansa eikä ikinä mennä vihaisena nukkumaan, vaan päättää päivä rakkaudentunnustukseen ja aloittaa se myös sillä. Silloin ei jää mitään hampaankoloon, jos vääjäämätön tapahtuu yllättäen.

Vaimo ei unohdu koskaan

Neve muistuttaa päivä päivältä enemmän äitiään, Ville sanoo.

– Se on todella lohdullista ja ihanaa. Hän kantaa äitinsä käsilaukkuja ja koruja, ja sanoo olevansa pikkuäiti ja pitävänsä minusta huolta, Ville kertoo.

Vaikka Villen ja hänen vaimonsa tiet ovat eronneet, ei 23 vuotta kestänyt rakkaus unohdu. Sen varmistavat ”pikkuäiti” Neve sekä Villen käsivartta koristava tatuointi. Se esittää hänen edesmenneen vaimonsa kasvoja.

Ville kirjoittaa aiheesta blogia Omistettu kaikille äideille ja vaimoille.


Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja