Syksyn kirjasadosta voi poimia kaksi herkullista uutuutta: nykysuomeksi kirjoitetun Kalevalan ja Vänrikki Stoolin korkeajännitys -sarjakuvan. Molemmat palauttavat eloisasti mieleen historiamme merkkiteokset.
Kalevalan kimppuun on käynyt esikoiskirjailija Petteri Hakkarainen kirjassaan Väinämöinen, vanhana syntynyt. Tapahtumat ja juoni ovat suoraan Kalevalasta, mutta kieli on suorasanaista nykysuomea reippaalla huumorilla höystettynä.
- Pikkusen sitä on tullut väriteltyä. Sanasto on minun omaani, ja jonnekin olen saattanut lisätä pikkuisia vivahteita, mutta rakenteeltaan se on yksi yhteen Kalevalan kanssa, Hakkarainen kertoo.
Hakkarainen on aina pitänyt Kalevalaa mainiona eepoksena, jossa on mukavia tarinoita. Runomitassa se on kuitenkin vaikeasti ymmärrettävää ja raskasta luettavaa.
- Harmittaa, kun ihmiset eivät lue sitä. Nyt sen lukeminen olisi helpompaa, jos aihe kiinnostaa, Hakkarainen lupaa.
Kalevala tihkuu seksiä
Alkuperäisessä Kalevalassa on huumoriakin, mutta se on vaikeasti löydettävissä. Hakkaraisen version kanssa lukija suupielet kääntyvät väkisin ylöspäin. Esikoiskirjailija on varautunut siihen, että puritanistit pillastuvat uudesta Kalevala-versiosta.
- Joku saattaa nousta kovastikin takajaloilleen, mutta toisaalta tämä on tehty hyväntahtoisesti, mikä tuskin pahentaa alkutilannetta. Olen kirjoittanut tämän syvällä kunnioituksella alkuperäistä kohtaan, eikä mistään parodiasta tai pilkkaamisesta ole kysymys, Hakkarainen sanoo.
Kansa- tai peruskoulussa Kalevalansa lukeneet saattavat yllättyä siitä, miten paljon kirja pitää sisällään seksiä. Esimerkiksi Lemminkäisen naisseikkailut on kerrottu hyvin suorasukaisesti. Kalevala on myös yllättävän raaka kirja.
- Siinä tapetaan, lyödään päitä poikki ja kieroillaan. Jotenkin sitä luulisi, että kansalliseepos olisi kaunis teos. Mutta kyllä se on aika tylyä tekstiä.
Hakkarainen ei ole näillä näkymin aikeissa tarttua muihin suurteoksiin, vaan keskittyy leipätyöhönsä tietotekniikan kouluttajana ja konsulttina.