Kaikki alkoi yhdestä oireesta, nyt Jessican mies makaa sängyssään tuskissaan ja peloissaan – amerikkalaistoimittaja kertoo koskettavassa tekstissä perheensä koronavirustaistelusta

1:59
Videolla: Aiemmin hyväkuntoinen Tara, 39, kuvasi videon koronaviruksen aiheuttamista oireista.

New York Timesin toimituspäällikkö Jessica Lustig on julkaissut ajatuksia herättävän tekstin, jossa kertoo miehensä sairastumisesta koronavirukseen ja sen seurauksista.

Yhdysvalloissa on tätä juttua kirjoittaessa yli 55 000 vahvistettua COVID-19 -sairastapausta. Todellisuudessa luku on jo paljon suurempi, sillä kuten muuallakin maailmassa, kaikkia koronavirustartuntoja ei pystytä testaamaan ja diagnosoimaan.

New York Timesin toimituspäällikkö Jessica Lustig kertoo yhden miehen ja yhden perheen koronavirustarinan, jonka loppu on vielä avoin. Teksti julkaistiin New York Times -lehdessä tiistaina 24.3.2020.

Kaikki alkoi vilunväreistä

”Kuinka voit rakkaani?”, Jessica kysyy maatessaan samalla olohuoneen lattialle asetellulla patjalla, joka on aiemmin ollut käytössä hänen tyttärellään telttailuretkillä. Lattialla nukkuminen on vaikeaa, mutta sohva osoittautui sitäkin hankalammaksi pediksi. 

– Tarvitsen apua, en halunnut herättää sinua, Jessican mies ”T” kuiskaa käheästi makuuhuoneesta ja tärisee samalla kylmyydestä, vaikka on pukeutunut villaiseen aluspaitaan ja paksuun villapaitaan.

Jessica on unohtanut laittaa särkylääketabletin muovikulhoon kylpyhuoneeseen, joka on nyt vain hänen miehensä käytössä. Lääkepurkkia ei voi jättää sinne, sillä sen on pysyttävä saastumattomana. Sama pätee joka ikiseen tavaraan ja pintaan talossa. Kaiken, mihin T koskee, täytyy pysyä hänen makuuhuoneessaan, tai sitten ne kuljetetaan varovasti keittiöön. Jessica kantaa varovasti astioita, kun perheen 16-vuotias tytär CK avaa samalla tiskikoneen ja vetää räkit ulos. Sitten CK avaa hanan, Jessica käyttää kyynärpäätään saadakseen saippuaa ja pesee kätensä. Oikeaoppisella käsienpesulla voi välttää viruksen tarttumisen.

Jessica kertoo, että hänen 56-vuotias miehensä polkee tavallisesti jopa 5 tunnin pyöräilylenkkejä perheen asuinalueelta, New Yorkin Brooklynista Queensin Jamaica Baylle ja takaisin. Tällä hetkellä T kuitenkin makaa selällään makuuhuoneessa ja tuijottaa kattoa. Hänellä on samat pyjamahousut jalassa jo useatta päivää putkeen, sillä niiden vaihtaminen olisi tällä hetkellä liian raskasta.

Siitä on jo 13 päivää, kun Jessican mies heräsi yöllä vilunväreisiin. Seuraavana päivänä T:n vointi oli parempi, mutta sitten vilunväreet palasivat lihassäryn ja 38 asteen kuumeen kera. Siitä lähtien T on maannut eristäytyneenä makuuhuoneessaan. Hän käy huoneen ulkopuolella ainoastaan kylpyhuoneessa. T:lle tehtiin koronavirustesti, sillä hän on riskiryhmää vakavan astmansa vuoksi. Tulos oli positiivinen.

–  Nyt elämme maailmassa, jonka on suunnitellut lääkäri, jonka vastaanotolle meidän täytyy heti lähteä, jos T:n tila yhtäkkiä huononee. Elämme maailmassa, jossa minä olen yhtäkkiä peloissani siitä, että meillä ei ole tarpeeksi niitä muutamia asioita, joilla taistelemme raivoavaa kuumetta, valtavaa hikoilua ja ankaraa kipua vastaan, Jessica kirjoittaa ja kertoo, että monet lääkärien suosittelemista lääkkeistä on nyt hamstrattu monista apteekeista loppuun.

Onneksi Jessica on saanut apua ystäviltään, jotka ovat toimittaneet lääkepurkkeja perheen oven taakse.

"Tämä virus tuntuu siltä kuin sinut murskattaisiin morttelissa"

Samalla, kun T taistelee häntä sisältä tuhoavaa virusta vastaan, hän lukee sängyssään uutisartikkeleita ihmisistä, jotka ovat joutuneet taudin vuoksi sairaalaan, hengityskoneeseen tai jopa kuolleet. T pystyy syömään vain pieniä keittoannoksia. Hän ei haista ruokaa ja joutuu todella taistelemaan, jotta ei oksentaisi yskärefleksin vuoksi. Jessica monitoroi jatkuvasti miehensä ruumiinlämpöä sekä seuraa happisaturaatiota, annostelee lääkkeitä, pesee käsiään uudelleen ja uudelleen, viestittelee lääkärille T:n olotilasta ja yrittää parhaimpansa mukaan tukea miestään järkyttävässä tilanteessa.

T toivoo, ettei Jessica jäisi huoneeseen, mutta samaan aikaan hän pelkää seuraava yötä, kun kuume taas sahailee ees taas ja hän hikoilee lakanat märiksi, samalla yskien ja kivuista kärsien.

– Tämä (virus) tuntuu siltä kuin sinut murskattaisiin morttelissa, T kuvailee sairauden aiheuttamaa olotilaa.

T ei itse jaksa vastata viesteihin, jotka hänelle lähetetään, joten Jessica toimii sanansaattajina perheen läheisille ja ystäville. 

Jessica kuvailee tilannetta kuin aikasiirtymäksi: muut ovat nykyhetkessä ja heidän perheensä on kiihdyttänyt tahtia hieman pidemmälle.

–  Muut jatkavat autuaan tietämättöminä tavallista elämäänsä, seuraten paisuvia uutisotsikoita, lisääntyviä ohjeistuksia ja määräyksiä ja elävät kaiken yhteisöllisenä kokemuksena jakaen meemejä mökkihöperyydestä, kotikoulusta, sosiaalisesta eristäytymisestä ja siitä, kuinka vaikeaa kaikki on. Samalla me elämme tilapäisellä sairaalaosastolla elämää, joka on kohta todellisuutta monelle muullekin

Perheen 16-vuotias tytär CK kertoo vieneensä kissanhiekat ulos ja nähneensä muutaman ihmisen kadun kulmassa. Hän olisi niin paljon halunnut mennä juttelemaan noille tuntemattomille ihmisille, kunnes kuuli heidän sanovan ”tämä on ollut itse asiassa todella mukavaa ja yhdistänyt perhettämme”.

– Totesin, että ei, en haluakaan tavata tuntemattomia ihmisiä ja lähdin takaisin sisälle.

Yöt ovat pahimpia

Jessica ja CK ovat jakaneet kotona tehtävät ja osa-alueet. Jessica on päättänyt pitää perheensä turvassa ja jynssää jatkuvasti ovenkahvoja, valokytkimiä, hanoja ja tasoja desifiointiaineella. Kun CK haluaa käydä suihkussa, Jessica pesee koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon, sillä T on käynyt siellä täyttämässä vesikuppinsa, ripuloinut pöntöllä ja yskinyt limaa viemäriin. Jos T joutuu käymään vessassa ennen kuin CK ehtii suihkuun, Jessica pesee kylpyhuoneen uudelleen.

Jessica pohtii erilaisia skenaarioita. Mitä jos hän itse sairastuu? Entä jos T joutuu myös sairaalaan? Voiko 16-vuotiaan jättää yksin kotiin? Ainakaan CK ei voi mennä Jessican 78-vuotiaille vanhemmille, vaikka vanhemmat kyllä ottaisivat hänet mielellään kotiinsa.

– Heidän rakas lapsenlapsensa syleilisi heitä radioaktiivisena hehkuen, täynnä näkymättömiä ja itäviä virussoluja. Ei. He eivät voi ottaa lasta, Jessica pohtii ollessaan hereillä keskellä aamuyötä.

Yöt ovat pahimpia, kun pelko ja pimeys ottavat vallan. Jo kolme kertaa perheessä on mietitty, onko nyt oikea hetki lähteä sairaalaan. Kerran Jessica itki hysteerisesti kesken videopuhelun lääkärin kanssa peläten, että hän tekee väärän ratkaisun. T:lla ei vielä ole ollut hengitysvaikeuksia, joten sairaalaan ei ole lähdetty. Lääkärit ovat neuvoneet, että kotona voi olla, kunhan happisaturaatiolukemat eivät laske liian alhaisiksi. Jessica käy välillä öisin tarkastamassa miehensä olotilaa. Jos T nukkuu, Jessica varmistaa vielä, että hän varmasti hengittää – samalla tavalla kuin hän teki CK:n ollessa vauva. Kaikista vaikeimpana yönä Jessica lauloi miehelleen tuutulauluja omasta lapsuudestaan.

"Hekin tulevat olemaan tässä tilanteessa"

Jessica ja T lähtevät käymään muutaman korttelin päässä lääkärin vastaanotolla. Molemmat ovat pukeneet käsiinsä kertakäyttöhanskat ja Jessica taluttaa miestään varovasti kadulla. Edellisenä päivänä T on pystynyt syömään vain hieman keittoa vaimonsa syöttämänä – muuten hän on lähinnä voinut pahoin ja yskinyt, myös verta.

Lääkäreiden mukaan osa potilaista voi paremmin viikon sairastamisen jälkeen. Toiset sen sijaan saavat yhä vakavampia oireita, kuten keuhkokuumeen. Siksi T on nyt vietävä lääkärin vastaanotolle keuhkokuvauksiin. Hänelle on jo edellisenä päivänä määrätty varmuuden vuoksi antibiootit.

Jessica yrittää pitää maskia pitävän T:n huomion ympäröivässä kasvillisuudessa, jotta heidän ei tarvitsisi kohdata ihmisten katseita. Lääkärin vastaanotolla maskiin pukeutunut hoitaja ottaa pariskunnan vastaan. T:n kuume ei ole enää niin korkea, mutta se voi johtua myös särkylääkkeistä. Keuhkoröntgenissä T joutuu nostamaan kätensä ylös, ja se tuntuu lähes ylivoimaiselta. Keuhkokuvat paljastavat, että hänellä on nyt keuhkokuume vasemmassa keuhkossa. Hengitysvaikeuksia ei kuitenkaan ole, joten T voi jatkaa kotihoidossa. Hänen tilaansa seurataan nyt kuitenkin entistä tarkemmin. 

Jessica ja T lähtevät hitaalle kotimatkalle kävellen kolmen korttelin päähän. 

– Muutamat ihmiset, jotka kävelevät ohitsemme eivät tiedä, että olemme vieraita tulevaisuudesta. Näky, aavistus. Hekin tulevat olemaan tässä tilanteessa: joko T:na maskissa, tai jos ovat onnekkaita, minuna hoitamassa häntä. 



Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja