Hallitus valmistautuu jälleen kehysriiheen. Päätöstä on edeltänyt vilkas keskustelu sopeutuksen määrästä sekä hieman harhaanjohtava paheksunta julkisen sektorin koosta suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kaikki kynnelle kykenevät ovat osallistuneet analysointiin siitä, miten suuri sopeutus nyt olisi tehtävä syömävelan leikkaamiseksi ja miten suuria leikkauksia kannattaa nykyisessä taloussuhdanteessa tehdä. Sen sijaan, että pitäisimme tätä epäsopuna on ymmärrettävä, että juuri näin julkisia asioita tuleekin hoitaa - avoimesti keskustellen ennen päätöksentekoa, jotta kansalaiset, poliitikot ja asiantuntijat kykenevät ottaa kantaa asiaan.
Olennaista olisi kuitenkin pohtia enemmän sitä, miten Suomessa voidaan niin julkista kuin yksityistäkin sektoria uudistaa, jotta menestymme tulevaisuudessa.
Tulevia päätöksiä pohdittaessa tulee muistaa, mitä olemme jo aiemmin päättäneet. Hallituskauden kehysriihissä on jo päätetty varsin suuresta meno- ja verosopeutuksesta, josta iso osa on vielä toteutumassa tämän ja ensi vuoden budjeteissa.
Yhteensä noin 5,5 miljardin euron sopeutus on suuri ottaen huomioon Suomen julkisen talouden tilanteen. Jo nyt toteutettu sopeutus on suuruudeltaan sitä luokkaa, että se heikentää kotimaista kysyntää. Taloustilanteen ollessa näin hauras ei valtion kannata omilla toimillaan tarpeettomasti vaarantaa kysynnän toipumista.
Varsinainen uhka Suomen tulevaisuuden näkymille ei ole juuri tämän tai ensi vuoden alijäämä. Uhka on pitkän aikavälin kestävän talouskasvun, viennin ja julkisen talouden kestävyyden haasteet. Ennen kaikkea yksityisen sektorin romahdus on saatava oikaistua ja luotua mahdollisuuksia elinkeinojen uudistumiselle. Jotkut kokevat ongelmaksi julkisen sektorin ison osuuden bruttokansantuotteesta. Vaikka ajattelisi näin, on silloinkin suomalaisten hyvinvoinnin kannalta parasta nostaa yksityistä kysyntää, ei supistaa julkista.