Jos rakastat

Suomi 2010. Ohjaus: Neil Hardwick. Käsikirjoitus: Katja Kallio. Tuotanto: Jarkko Hentula. Kuvaus: Pini Hellstedt. Leikkaus: Harri Ylönen. Pääosissa: Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo, Minttu Mustakallio, Sarah Kivi, Meri Nenonen, Jenni Hakala. Musiikki: Leri Leskinen. Koreografia: Osku Heiskanen. Kesto: 124 min.

Tv- ja teatterikonkari Neil Hardwickin ensimmäinen pitkä elokuva on kumma hybridi. Se on TopeliuksenAdalminan helmi -satua hieman kömpelösti mukaileva fantasiamusikaali, joka käsittelee samalla nykysuomalaista yhteiskuntaa siirtolaisten näkökulmasta. Jos rakastat kertoo ministerin tyttären ja maahanmuuttajien pojan rosoisen rakkaustarinan.

Äitinsä (Minttu Mustakallio) 10-vuotiaana menettänyt Ada Helminen (puhdasääninen Jessica Penttilä) on alunperin mukava tyttö mutta ilkeä täti (Satu Silvo) ja etäinen poliitikkoisä (Taneli Mäkelä) tulevat hemmotelleeksi hänestä mahdottoman prinsessan (aikuisena Elli Vallinoja). Sitten onnettomuus pistää elämän uusiksi: muistinsa menettänyt Ada päätyy siivoojaksi sairaalaan, muuttuu kiltiksi ja rakastuu tummahipiäiseen Toniin (Chike Ohanwe). Synkkä salaisuus kuitenkin painaa Adan sydäntä ja uhkaa tuhota kaiken.

Jos rakastat on elokuva, josta haluaisi pitää. Se on lajissaan harvinainen kotimainen, rohkea veto ja tulvillaan nuorta energiaa, puhumattakaan musiikista. Harmi että lopputulos on niin epätasainen.

Parhaimmillaan Pini Hellstedtin kuvaama ja Osku Heiskasen koreografioima viihdevyörytys tempaa mukaansa kekseliäästi toteutettuihin tanssinumeroihin, tyyliteltyyn kuvakieleen ja puhtaaseen ilonpitoon. Mutta usein katsojalle tulee pöhköyksien kanssa kiusaantunut olo. Kaikkea on vähän liikaa.

Aiemmin Katja Kallio on ollut kotonaan romanttisen komedian käsikirjoittajana; sekä Kuutamolla (2002) että Sooloilua (2007) olivat mainioita. Mutta nyt meininki on luvalla sanoen sekava. Mukaan on ahdettu niin paljon teemoja – orpous, kuolema, identiteetti, alkoholismi, siirtolaisten ongelmat, syyllisyys, rikos ja rangaistus – että heikompaa hirvittää. Vaikka kyse on fantasiasta tai kohotetusta realismista, käänteet tuntuvat epäuskottavilta. Tyylilaji ehtii vaihdella söpöstä satuelokuvasta sairaala- ja vankiladraamaan. Monta ruumista koko perheen musikaaliin!

Töksyä yleisvaikutelmaa korostavat osin amatöörimäiset näyttelijänsuoritukset. Pääosaa esittävä Elli Vallinoja on sekä näyttelijänä että lauluääneltään raikas uusi tuttavuus; sen sijaan vastinpari Chike Ohanwe ei komeasta ulkonäöstään huolimatta oikein vakuuta. Ohjausta lienee syyttäminen vaikkapa villin sairaanhoitaja-Mervin roolissa nähtävän Jenni Hakalan ylivireestä. Meri Nenonen Adan boheemina tätinä taas valloittaa.

Elokuvassa kuullaan uudet versiot yli 20 tunnetusta kotimaisesta kappaleesta Maija Vilkkumaasta PMMP:hen ja Juiceen. Kuulemme myös Jukka Virtasen ja Taneli Mäkelän lauluääntä. Ja viimeistään kun Chydeniuksen nimikappale helähtää soimaan pääparin esittämänä, kyynisyys antaa tilaa tyytyväiselle hymylle.

Teksti: Tuuve Aro

Katso elokuvan traileriSub.fin sivuilta

Lue myös:

    Uusimmat