Yksinhuoltaja kokee helposti itsensä ylityöllistetyksi ja yksinäiseksi.
Jokainen vanhempi kokee elämänsä ajoittain uuvuttavaksi sekametelisopaksi, mutta yksinhuoltajien arkeen oman säväyksensä tuo vielä yksinäisyys. Yksin lastaan kasvattavalla ei myöskään ole vapaa-aikaa vanhemmuudesta. Tai jos on, sitä sävyttää helposti tyhjyyden tunne.
– Ystäväni sanovat joskus miehensä ollessa poissa, että hekin ovat nyt sinkkuäitejä. Hymyilen ja nyökkään samalla ajatellen, ettei se ihan noin mene. Kerta yksin lapsen kanssa ei tarkoita yksinhuoltajuutta. Yksinhuoltajuus on paljon haastavampaa, mutta joskus myös paljon helpompaa, kirjoittaa kahden tytön yksinhuoltajaäiti Stephanie Land Scary Mommy -sivustolla.
Hän listasi yksinhuoltajuuden kipukohdat, mutta myös voimaannuttajat.
Ei taukoja vanhemmuudesta
Yksinhuoltaja ei voi pyytää puolisoaan pitämään huolta lapsesta tarvitessaan taukoa hoitamisesta – esimerkiksi päästäkseen tarpeilleen.
– En voi pyytää miestäni katsomaan tytärtäni, kun minun täytyy päästä vessaan, saada huutaa tai itkeä. Teen nuo asiat yleisön edessä, Stephanie kirjoittaa.
Ei tukijoukkoja selän takana
Stephanie kertoo vanhemmasta tyttärestään, joka koettelee äitinsä rajoja jatkuvasti, eikä purematta niele tämän neuvoja. Kun äidin pinna on lähellä katkeamispistettään, sitä helposti toivoisi puolison seisovan rinnalla vanhemmuudessa tukemassa. Yksinhuoltaja voi nojata selkänsä vain seinään.
