"Joku puhuu aina, mutta sinulla ei ole ketään, kelle puhua" – yksinhuoltaja avautuu elämänsä kipukohdista

Jokainen vanhempi kokee elämänsä ajoittain uuvuttavaksi sekametelisopaksi, mutta yksinhuoltajien arkeen oman säväyksensä tuo vielä yksinäisyys. Yksin lastaan kasvattavalla ei myöskään ole vapaa-aikaa vanhemmuudesta. Tai jos on, sitä sävyttää helposti tyhjyyden tunne.

– Ystäväni sanovat joskus miehensä ollessa poissa, että hekin ovat nyt sinkkuäitejä. Hymyilen ja nyökkään samalla ajatellen, ettei se ihan noin mene. Kerta yksin lapsen kanssa ei tarkoita yksinhuoltajuutta. Yksinhuoltajuus on paljon haastavampaa, mutta joskus myös paljon helpompaa, kirjoittaa kahden tytön yksinhuoltajaäiti Stephanie Land Scary Mommy -sivustolla.

Hän listasi yksinhuoltajuuden kipukohdat, mutta myös voimaannuttajat.

Ei taukoja vanhemmuudesta

Yksinhuoltaja ei voi pyytää puolisoaan pitämään huolta lapsesta tarvitessaan taukoa hoitamisesta – esimerkiksi päästäkseen tarpeilleen.

– En voi pyytää miestäni katsomaan tytärtäni, kun minun täytyy päästä vessaan, saada huutaa tai itkeä. Teen nuo asiat yleisön edessä, Stephanie kirjoittaa.

Ei tukijoukkoja selän takana

Stephanie kertoo vanhemmasta tyttärestään, joka koettelee äitinsä rajoja jatkuvasti, eikä purematta niele tämän neuvoja. Kun äidin pinna on lähellä katkeamispistettään, sitä helposti toivoisi puolison seisovan rinnalla vanhemmuudessa tukemassa. Yksinhuoltaja voi nojata selkänsä vain seinään.

Hermoja raastavat kysymykset

Yksinhuoltajan elämä joutuu suurennuslasin alle, kun tutut ja tuntemattomat tunkevat nokkansa tämän elämään. Vaikka kysyjä tarkoittaisi hyvää, ei yksinhuoltaja innostu kysymyksistä lapsen isän osallisuudesta vanhemmuuteen, mahdollisesta poikaystävästä, nettitapailun mahdollisuudesta tai terapian tarpeesta. Vastaukset niihin eivät kuulu muille.

Aika on kortilla

Shutterstock

Työssäkäyvällä yksinhuoltajalla riittää tekemistä, kun hän yrittää revetä kyyditsemään lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Illalla energiaa voi olla vaikea riipiä enää mihinkään ylimääräiseen.

– Teen parhaani, ja joskus se riittää. Lapseni voivat kuitenkin unohtaa taideprojektit, itse tehdyt leivonnaiset ja teemasyntymäpäivät, Stephanie kirjoittaa.

Yksinhuoltajan itseruoskinnan jälkiä syventää pettymyksen sekainen ilme lapsen kasvoilla, kun tämän äiti ei pysty siihen, mihin kavereiden äidit.

Ei ketään kenelle puhua

– Joku puhuu aina, mutta sinulla ei ole ketään kelle puhua, tiivistää Stephanie kirjoituksessaan.

Lapsi toki kertoo innoissaan vanhemmalleen päivästään, mutta suhdetta ei voi sanoa kovin vastavuoroiseksi. Harva yksinhuoltaja haluaa kaataa vanhemmuutensa taakkaa jälkeläisensä niskoille.

– Kerroin kerran ystävälleni tuntevani itseni yksinäiseksi. Hän sanoi, että onhan minulla tyttäreni. Niin tietysti. Tyttäreni todellakin täyttää tarpeeni saada tukea tunteilleni.

Et voi jakaa vanhemmuuden iloja

Moni vanhempi haluaisi jakaa lapsensa elämän yksityiskohtia ihmisen kanssa, joka on niistä yhtälailla kiinnostunut. Yksinhuoltajalla ei kuitenkaan ole aisaparia mukana arjessa, ei opettajan palautekeskustelussa, eikä päivystyksessä haaverin sattuessa.

Lapsen elämän kokeminen myös yksin on toki upeaa, mutta on surullista tietää, että tämän toinen vanhempi menettää lapsensa arvokkaat hetket – ja lapsi tietää sen.

Yksinäisyys raastaa, kun lapsi lähtee

Vuorovanhemmuudessa lapsi vaihtelee kotiaan vanhempiensa välillä. Kun on tottunut elämän pyörivän lapsensa ympärillä, tuntuu lapsen lähtiessä ymmärrettävästi yksinäiseltä.

– Hän lähtee jättäen jälkeensä mustan, hiljaisuuden täyttämän aukon ja toiminnan poissaolon. Hän jättää minun seuranani vain särky, jonka hänen pesemättömien hiustensa tuoksu voisi parantaa, Stephanie kirjoittaa.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Stephanie muistuttaa, ettei yksinhuoltajan elämä ole pelkkää synkistelyä. Hän saa täysin itsenäisesti päättää omista asioistaan oli kyse sitten seksistä, syntyvän lapsen sukupuolen tietämisestä tai vauvan ristimisestä. Tarvittavien kompromissien määrä vähenee, mitä niukemmin päätöksen tekijöitä on.

– Lasten kasvattaminen yksin on erityisen ainutlaatuista ja hullua. Elämä on jatkumo toistaan seuraavia arvokkaita hetkiä, joita saamme vapaasti seurata.

Lähde: Scary Mommy

***

Yksinhuoltajaäiti Lotta Merenmies keräsi raskausaikanaan painoa reippaat 40 kiloa. Hän kyllästyi ulkomuotoonsa, laihdutti yli 60 kiloa ja osallistui fitness-kisoihin. Katso muodonmuutoksen läpikäyneen yksinhuoltajan haastattelu alla olevalta videolta.