Suomi 2004. Ohjaus ja käsikirjoitus: Anssi Mänttäri. Perustuu Heikki Turusen romaaniin. Kuvaus: Pertti Mutanen. Musiikki: Asko Mänttäri. Tuotanto: Anssi Mänttäri. Pääosissa: Jenni Banerjee, Jussi Puhakka, Reidar Palmgren, Paavo Liski, Kaija Pakarinen, Jorma Kärkkäinen, Jorma Petäjä. Kesto: 80 min.
Markku Pölönen iski aikanaan kultasuoneen Kivenpyörittäjän kylällä. Anssi Mänttäri yrittää nyt samaa toisella nostalgiseen 70-luvun kesään sijoittuvalla Heikki Turusen romaanin filmatisoinnilla Joensuun Elli. Turusen materiaali muotoutuu kuitenkin Mänttärin käsissä paljon mieluummin puskafarssiksi kuin draamalliset jännitteet säilyttäväksi juhannuskuvaukseksi.
Leffa kertoo keskikesän päivistä juukalaisella leirintäalueella ja sen ympäristössä. Jussi Puhakka esittää naapurin outoa ja vähäpuheista Paula-tyttöä riiaavaa aikamiespoikaa Veijoa. Kaunottareen on iskenyt silmänsä myös leirintäalueella haahuileva, vaimoansa hakkaava merkonomi Jousimäki (Palmgren). Soppaa keittävät myös Paulan mustasukkainen rikollisveli Sergei (Rasila), leirintäalueen isäntä Pajari (Liski) sun muut kylän miehet, naiset ja turistit.
Tarina tarjoaisi hyvät draaman eväät sekä läjän houkuttelevia henkilöitä, mutta Mänttäri yrittää järjestää jokaiselle jotakin. On salaperäistä naista, reipasta viinanjuontia, lepikkoromantiikkaa, etiäisiä, puukonheilutusta, taas viinanjuontia, jutunkerrontaa Pohjois-Karjalan murteella, raadonhajua metsikössä, lisää viinanjuontia. Keskeiset henkilöt ikävä kyllä katoavat pomppivien tapahtumien ja kauniiden maisemakuvien sekaan, eikä lopulta hommaa kanna sen enempää henkilöt kuin juonikaan.
Suomalaiskansallinen puskakomedia sen sijaan kukoistaa välillä ihan hersyvästikin. Hauska on vaikkapa kohtaus, jossa juhannustansseihin matkaavat miehet ryhtyvät rehvakkaassa nousuhumalassa repimään puita maasta irti juurineen.