Joensuun Elli

Markku Pölönen iski aikanaan kultasuoneen Kivenpyörittäjän kylällä. Anssi Mänttäri yrittää nyt samaa toisella nostalgiseen 70-luvun kesään sijoittuvalla Heikki Turusen romaanin filmatisoinnilla Joensuun Elli. Turusen materiaali muotoutuu kuitenkin Mänttärin käsissä paljon mieluummin puskafarssiksi kuin draamalliset jännitteet säilyttäväksi juhannuskuvaukseksi.

Leffa kertoo keskikesän päivistä juukalaisella leirintäalueella ja sen ympäristössä. Jussi Puhakka esittää naapurin outoa ja vähäpuheista Paula-tyttöä riiaavaa aikamiespoikaa Veijoa. Kaunottareen on iskenyt silmänsä myös leirintäalueella haahuileva, vaimoansa hakkaava merkonomi Jousimäki (Palmgren). Soppaa keittävät myös Paulan mustasukkainen rikollisveli Sergei (Rasila), leirintäalueen isäntä Pajari (Liski) sun muut kylän miehet, naiset ja turistit.

Tarina tarjoaisi hyvät draaman eväät sekä läjän houkuttelevia henkilöitä, mutta Mänttäri yrittää järjestää jokaiselle jotakin. On salaperäistä naista, reipasta viinanjuontia, lepikkoromantiikkaa, etiäisiä, puukonheilutusta, taas viinanjuontia, jutunkerrontaa Pohjois-Karjalan murteella, raadonhajua metsikössä, lisää viinanjuontia. Keskeiset henkilöt ikävä kyllä katoavat pomppivien tapahtumien ja kauniiden maisemakuvien sekaan, eikä lopulta hommaa kanna sen enempää henkilöt kuin juonikaan.

Suomalaiskansallinen puskakomedia sen sijaan kukoistaa välillä ihan hersyvästikin. Hauska on vaikkapa kohtaus, jossa juhannustansseihin matkaavat miehet ryhtyvät rehvakkaassa nousuhumalassa repimään puita maasta irti juurineen.

Näyttelijöistä osa on kuin kotonaan ja osa ei. Palmgrenin runopoikamainen olemus on eksyksissä naisenhakkaajan roolissa, miehen haahuilu tarinan vankina ei muutenkaan kuvasta sen enempää katumusta kuin itsetuhoakaan. Jussi Puhakka selviytyy puhtain paperein rehvakkaan teinipojan roolistaan, mutta parhaat roolit tekevät vanhempi kaarti Kaija Pakarisen, Paavo Liskin ja Jorma Kärkkäisen johdolla. Jenni Banerjeen Paulaa on puolestaan kiva katsella, mutta vähille puheille jäävässä roolissa ei tiloja suuriin suorituksiin ole tarjolla.

Anssi Mänttäri ratsastaa siis taas Suomen elokuvakartalle luovan tauon jälkeen, ja tulos on ristiriitainen. Joensuun Ellissä olisi aineksia vaikka mihin, mutta suuri osa niistä jää käyttämättä. Television taikaruutu tehnee tulevaisuudessa kuitenkin tästäkin elokuvasta ihan mukavaa makkaran ja keskikaljan kyytipoikaa.

Teksti: Jari Rantala
Kuva: FS Film