Moottoritie on kuuma -sanonta pätee, vaikka talvirajoitukset ovat voimassa. Viikonloppuna ajelin Turusta kotiin Espooseen, ja kyllä se vaan hitaalta tuntui ajaa 100 km/h nopeudella. Tuntui, ettei matka lopu koskaan. Yllättävän moni painoikin raskaammalla kaasujalalla ohi. Siitä tulikin mieleeni yksi hauska muisto Italiasta.
Noin kymmenen vuotta sitten asustelin Italiassa. Työskentelin ravitallilla Campo Di Carne -nimisessä pikkukylässä Rooman lähistöllä. Eräänä iltapäivänä lähdin lähdin ajamaan meidän ranchilta Rooman raviradalle, Tor Di Valleen. Rata sijaitsi Rooman laitakaupunkialueella. Matkaa meidän tallilta raviradalle oli noin 40 kilometriä. Sinne pääsi sujuvasti moottoritietä, Via Pontinaa. Kuten voitte vaan arvata, niin italialaiset ajoivat ja ajavat edelleen todella kovaa. Enkä tänäkään päivänä ole ihan varma, että mikä oli tuon kyseisen Via Pontinan nopeusrajoitus… ehkä 120 km/h.
No, meikäläinen ajoi siinä muun liikenteen mukana meidän ravitallin pienellä punaisella Fiat Bravolla. Vauhtia oli jotakuinkin se 120 km/h. Satuin ajamaan sillä hetkellä moottoritien vasemman puoleista kaistaa – ja ilmeisesti aivan liian hiljaa takana tulevan Mersu-kuskin mielestä, sillä hän antoi pienen ns. tuuppauksen mun auton takapuskuriin! Voitteko kuvitella, tämä mustiin Ray-Ban-aurinkolaseihin somistautunut polkkatukkainen ”herrasmies” päätti ihan fyysisesti ilmaista oman kiireensä. Hän ajoi niin lähelle mun autoa, että luulin jo hetken joutuneeni kolariin.
