Jarkko Nieminen pelaa pirteintä tennistään pariin vuoteen. Nieminen on tahkonnut ammattilaisena vuodesta 2000 lähtien, mutta pelaaminen ei puuduta.
31-vuotias Nieminen on jo parin vuoden ajan miettinyt jatkamisensa vuosi kerrallaan.
– Minusta on turha suunnitella hirveästi eteenpäin. Sitä vain pettyy, jos sanoo vaikka pelaavansa Rion olympialaisiin asti, mutta sitten lopettaa tai loukkaantuu. En saa siitä mitään lisämotivaatiota, jos sanon, että haluan pelata vaikka niihin olympialaisiin saakka, Nieminen kertoi MTV3.fille.
Nieminen on tuoreimmalla maailmanlistalla sijalla 38. Uran paras noteeraus oli kesällä 2006, kun Nieminen oli listan sijalla 13. Tällä kaudella peli on kulkenut loistavasti, ja massakausi on miehen itsensä mielestä yksi uran parhaista.
– Jos minulla on kauden lopussa sellainen olo kuin nyt, niin kyllä näen, että mennään seuraavaan kauteen, Nieminen sanoo.
Hän tietää, että uraa ei ole enää yhtä paljon edessä kuin sitä on takana, mutta siitä ei tule paineita, päinvastoin. Hän ei yritä väkisin osoittaa tasoaan.
– En ole ikinä ottanut ulkoisia paineita. Jos paineita on ollut, ne ovat täysin minun itseni luomia, omia odotuksia ja niin edelleen. Minulla ei ole mitään todistettavaa itselleni, muille en ole ikinä yrittänyt mitään todistaakaan. Minulla on nyt rennompi olo, tiedän että aika on kortilla, mutta olen saanut tästä niin paljon, että on helppo nauttia tästä hetkestä, Nieminen sanoo.
– Jotenkin arvostan enemmän sitä, mitä olen jo tehnyt ja että saan edelleen tehdä tätä. Yritän nauttia kisoista ja matseista. Siitä on tullut rentous, kun aikaa ei ole kymmentä vuotta enää.
Grippien vaihtamisestakin nauttii
Nieminen sanoo, että tennis on edelleen rakas laji, kuten on aina ollut. Kausi on aina pitkä, ja arjen työnteko on samanlaista päivästä toiseen. Jokaisessa työssä tekeminen menee ainakin ajoittain rutiiniksi.
– Sellaisia hetkiä tulee vähemmän, kun tiedostan, että kannattaa nauttia näistä hetkistä. Varsinkin syksyllä pelaajille tulee olo, että tekee samoja verryttelyjä, vaihtaa mailan grippejä kymmenettätuhatta kertaa ja roikkuu lentokentillä. Totta kai se on rutiinia, Nieminen sanoo.