Kesän lomakausi sai Italiassa eilen järkyttävän päätöksen, kun maan keskiosia järisytti voimakas järistys. Italiassa 30 vuotta asunut suomalainen kertoo, että vapaaehtoisten osuus pelastustöissä on ollut tälläkin kertaa ratkaiseva. Järistykset ovat maassa yleisiä, ja myös niihin liittyvät uskomukset elävät tiukassa.
Keski-Italiassa jatketaan kiivaasti eilisen maanjäristyksen jälkiraivaustöitä. Kuolonuhrien lukumäärä on noussut noin 250:een, ja satoja on loukkaantunut.
Kuolleista monien kerrotaan olleen roomalaisia, jotka olivat lomailemassa maaseudun rauhassa ja vuoristokylien viileydessä.
Italiassa 30 vuotta asunut suomalainen Elina Koskinen kertoo, että myös hänen kotikaupungissaan Jesissä öinen järistys säikäytti, kun kaikki huojui ja natisi ja tavaroita putoili hyllyiltä. Kuolonuhreilta ja pahoilta tuhoilta kuitenkin vältyttiin.
– Varsinaisella tuhoalueella tilanne on lohduton. Seutu, jolla järistys sattui, on vuoristoista ja metsäistä, ja avun saaminen sinne on vaikeaa. Siltoja ja teitä on sortunut, mutta paikalle pitäisi saada raskasta raivauskalustoa. Ihmisiä on edelleen raunioiden alla, ja mahdollisia eloonjääneitä etsitään.
Vanha kansa puhuu maanjäristyssäästä
Maanjäristykset ovat Italiassa varsin yleisiä, ja niihin on varauduttu.
– Ne ovat aina mielessä. Kotona pidetään aina esimerkiksi taskulamppuja ja pattereita järistyksen varalta. Lapsille opetetaan maanjäristyskäyttäytymistä jo alakoulussa. Kaikki tietävät, että järistyksen aikana kannattaa asettautua kantavan seinän alle tai viereen. Vaikka paniikin iskiessä vaisto sanoisi, että pitää mennä ulos, se ei ole välttämättä paras vaihtoehto, koska nimenomaan ulkona päälle voi pudota jotain ja loukkaantumisriski on suurempi, Koskinen selvittää.