Suomen kaikkien aikojen paras jalkapalloilija, Jari Litmanen, täyttää lauantaina 50 vuotta. Litmasen menestyksekäs pelaajaura maailman kilpaillumman ja suosituimman lajin parissa herättää laajalti ihailua – ympäri maailman. FC Reippaan kasvattia pidetään myös yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaista urheilijoista, jonka poikkeuksellinen osaaminen ja mystinen persoona puhuttavat yhä edelleen.
Pääkuvan videolla hienoja hetkiä Jari Litmasen seura- ja maajoukkueuralta!
MTV Urheilun kattavassa artikkelissa on haastateltu vuosien varrella Litmasen valmentajina toimineita henkilöitä – kuten Litmasen neuvonantajanakin toiminutta valmentaja Harri Kampmania, entistä Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaa Antti Muurista, Litmasta nuorisomaajoukkueissa valmentanutta Simo Syrjävaaraa sekä jo edesmenneitä valmentajalegendoja Jyrki Heliskoskea ja Keijo Voutilaista.
"Velho" seurasi vahtimestarina pienen tummatukkaisen pikipään päättäväistä ja intohimoista harjoittelua aikoinaan legendaarisessa Lahden Suurhallissa. Sanallista arkkuaan Litmasesta raottavat myös muutamat pelikaverit: äänessä ovat entinen maajoukkuepelaaja Jukka Koskinen, joka pelasi urallaan muun muassa Hollannin pääsarjassa Willem II:n riveissä sekä C Moren jalkapalloasiantuntija, entinen maajoukkuepelaaja ja Litmasen joukkuetoveri myöhemmältä Ajax-ajalta, Petri Pasanen.
Artikkelissa keskitytään teemoihin ja uran kipukohtiin. Etenkin yksi keskeinen ja kriittinen kysymys Litmasen upeasta pelaajaurasta vaatii tarkastelua: mitkä pelilliset seikat vaikeuttivat Litmasen onnistumista uran tärkeillä hetkillä FC Barcelonassa ja Liverpoolissa? Lisäksi selvitetään pelitaitojen syitä – ja luonnetta, joka on jäänyt suurelle yleisölle pimentoon.
Huimat toistomäärät
Toistoja, toistoja ja toistoja. Siinä on Jari Litmasen huikean tarinan oppi ja perintö pähkinänkuoressaan ja yksinkertaisuudessaan nuorille suomalaislupauksille, jotka haaveilevat absoluuttiselle huipulle pääsystä. Maailman parhaan jalkapalloilijan äänestyksessä kolmanneksi George Weahin ja Jürgen Klinsmannin jälkeen vuonna 1995 valitun "Litin" esimerkki ja urotyöt vaikuttavat ja kantavat suomalaisessa jalkapallossa vielä pitkään – oikeammin, ikuisesti.
Eritoten 1990-luvulla kymppipaikan taituri hurmasi tarunhohtoisessa Mestarien liigassa hollantilaisseura Ajaxin kultakimpaleena tavalla, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Vuonna 1995 Litmanen juhli seurajoukkueensa kanssa Mestarien liigan voittoa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kaikkiaan lahtelaislähtöinen juonikas peluri iski kahdeksan UCL-kautensa aikana peräti 23 osumaa ja voitti kertaalleen sarjan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan. Litmanen oli myös ensimmäinen jalkapalloilija, joka valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi vuonna 1995.
– Kaikki perustui ennen kaikkea Jarin mahdottomaan haluun oppia uutta. Kaikki lähti tietysti leikistä pallon kanssa, Harri Kampman tiivisti Litmasen valtaisan halun kehittyä jalkapalloilijana lapsesta asti.
– Moni pelaaja haluaisi olla ihan huippu, mutta vain ani harva on valmis tekemään töitä sen eteen – Jari oli valmis. Hän kokeili lapsesta asti jatkuvasti eri asioita: toisti, toisti ja toisti. Hän oli kova matkimaan ja utelias, niin äärimmäisen utelias oppimaan. Hän seurasi hyvinkin tarkasti kansainvälisiä huippupelaajia, mutta toki Reippaan edustusjoukkueenkin nimimiehiä, Simo Syrjävaara kertasi muistojaan.
– Pallon kanssa hän vietti koko lapsuutensa ja nuoruusvuotensa. Hänen pallonhallintansa ja tekniikkansa olivat niin ilmiömäisiä, että niiden ansiosta Jari sai lisäaikaa tehdä päätöksiään kentällä kauemmin kuin muut pelaajat. Hänen ei tarvinnut seurata palloa jaloissaan juuri ollenkaan, kun peliväline totteli kyllä muutenkin, Keijo Voutilainen kehui lahtelaiskasvattia.
"Jostain syystä Jari otettiin silmätikuksi täällä Lahden suurhallissa ja häneltä kiellettiin harjoittelukin, mutta ilmoitin hänelle, että silloin kun minä olen työvuorossa, niin voit täällä olla."
– Hänellä oli ikään kuin "silmät selässään", mutta todellisuudessa lukuisat toistot ja pelinymmärrys mahdollistivat sen, että tekeminen näytti lähes poikkeuksetta helpolta ja luontevalta, "Velho" jatkoi.
– Kyllä me muutkin nuoret pelaajat ehkä tiesimme, kuinka paljon pitäisi harjoitella myös omalla ajalla, mikäli haluaa pärjätä joskus ulkomaan kentillä, mutta kuinka monen pää olisi kestänyt sellaista ruljanssia, jota Jari teki, Litmasen lapsuuden ystävä Jukka Koskinen kysyi.
– Iso rooli hänen urallaan oli tietysti äiti-Liisalla ja isä-Olavilla, jolla oli myös entisenä Reippaan pelintekijänä hyvä pelinäkemys. He keskustelivat todella paljon Jarin kanssa pelistä ja ylipäätään pelaamisesta. Lapsesta asti Jari oli esimerkiksi pallo kainalossa mukana isänsä harjoituksissa, Kampman naurahti.
LUE MYÖS: Markku Kanerva pisti ruotsalaistoimittajia terävällä kuitilla: "Pitäisikö Jari Litmanen tuoda takaisin?"
– Jarin tarinassa on se olennainen oppi, että vaikka hän oli jo esimerkiksi 13-vuotiaana Reippaan C-junioreissa loistava jakamaan palloa ja hahmottamaan kenttää, niin hän oli silloin vielä sellainen linnunluinen musta pikipää, joka jäi välillä muiden jalkoihin eikä pärjännyt välttämättä kaksinkamppailuissa. Täytyykin siis muistaa, että jokainen pelaaja kehittyy fyysisesti omaan tahtiinsa ja valmentajilla pitää olla kärsivällisyyttä junioreiden fyysisen kehityksen kanssa, Syrjävaara muistutti.
– Jostain syystä Jari otettiin silmätikuksi täällä Lahden suurhallissa ja häneltä kiellettiin harjoittelukin, mutta ilmoitin hänelle, että silloin kun minä olen työvuorossa, niin voit täällä olla, Voutilainen kertoi.
– Jari hioi tuntikaupalla väsymättömästi nimenomaan pelinomaisesti taitojaan. Muistan kun eilispäivän, kuinka hän täällä pimeässä hallissa syötti seinään ja vilkaisi samalla taakseen juuri ennen kuin vastaanotti palloa ja kääntyi, hän jatkoi.
Omalaatuinen luonne
Litmanen tunnetaan julkisuudessa hieman varauksellisena ja etäisenäkin persoona, mutta ystäviensä kesken, poissa parrasvaloista, häntä kuvaillaan hyvinkin puheliaaksi ja huumorintajuiseksi.
Jotkut Litmasen vanhoista joukkuetovereista toki myöntävät kulisseissa, että ajoittain uransa aikana hän ei epäröinyt myöskään osoittaa omanarvontuntoaan ja itsekkyyttään, mikäli tilanne sitä hänen mielestään vaati. Huippupelaaja tiesi toki hyvin tarkasti asemansa ja arvonsa – ja ajoittain näytti sen.
– Median ja kameroiden edessä Jari oli urallaan ihan erilainen kuin mitä hän luonteeltaan oikeasti oli. Jopa täysin eri ihminen. Hän otti osaa keskusteluihin pukukopissa ja neuvoi muita pelaajia tarvittaessa. Hän auttoi mielellään esimerkiksi nuorempia pelaajia, entinen pelikaveri, Koskinen painotti.
– Jari oli hyvin kohtelias ja miellyttävä, mutta nuorena hiljainen. Uskon, että kyse oli paljolti siitä, että hän oli vain niin keskittynyt siihen, mitä teki – eli olennaisimpaan, jalkapalloon, Voutilainen kuvaili.
– Jari oli hyvin yksilöllinen joukkueurheilija. Mutta ei se mielestäni haitannut, sillä hän oli omanlaisensa persoona. Hän ei ollut mikään tuittuilija tai purkautuja. Jari osasi ottaa tappiotkin tyynesti, ja alkoi niiden jälkeen keskittyä taas seuraavaan otteluun, Muurinen muotoili.
– Päätimme jo hyvissä ajoin, että keskittyminen pysyy jalkapallossa ja Jarin yksityisyyttä suojellaan. Naistenlehtiin ei anneta haastatteluja eikä suihkunverhoja kuvata, Kampman muisteli.
Ainutlaatuinen tienraivaaja
– Jari oli todella merkittävä tienraivaaja muille. Hänen menestyksensä ansiosta suomalaispelaajat herättivät aiempaa enemmän kiinnostusta ulkomaalaisseurojen keskuudessa ja saivat näyttöpaikkoja, Jyrki Heliskoski sanoi.
– Mielestäni iso asia nuoren pelaajan kohdalla on siinä, että ulkomailla pitää löytää juuri oikeanlainen ympäristö, jossa pelaaja pääsee oikeaan pelilliseen rooliin ja käyttämään siten vahvuuksiaan. Ja sitten kun paikka tulee, pitää olla heti valmis käyttämään tilaisuuteensa. Jari onnistui siinä erinomaisesti. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että Ajax oli ympäristönä hänelle täydellinen paikka, Kampman maalasi.
– Nykypäivänä ulkomaalaisseurat seuraavat pelaajia jo 10-vuotiaasta eteenpäin. Huomionarvoista Litmasen kohdalla on se, että tuolloin hän siirtyi ulkomaille vasta 21-vuotiaana. Litmasen pelaaminen perustui ilmiömäiseen syöttötaitoon, pelikäsitykseen ja pallonhallintaan: Ajaxissa nuorukainen pääsi ideaaliin ympäristöön ja pelilliseen rooliin, jossa hän kykeni kukoistamaan fantastisella tavalla, Suomen eturivin pelaaja-agentteihin lukeutuva Sami Salonen näki.
– Edelleen voidaan silti miettiä, että olisiko Litmasesta tullut monipuolisempi ja monikäyttöisempi jalkapalloilija, jos hän olisikin lähtenyt hollantilaisorganisaatioon kehittymään jo vaikka 3-4 vuotta aikaisemmin, lisäsi Salonen.
Litmanen edusti amsterdamilaisseuraa kahteen otteeseen urallaan, 1992-1999 sekä 2002-2004. Joukkueen syömähammas iski vuonna 1994 peäräti 26 osumaa ja juhli maalipörssin voittoa. Hollannin mestaruutta Litmanen juhli viisi kertaa.
Ajax-kannattajat muistavat edelleen ikonisen suomalaistaiturin, joka hurmasi hyökkäyspäässä viiltävillä syötöillään sekä hallituilla ja ovelilla viimeistelyillään. Litmanen ajoitti liikkeensä rangaistusalueella ihailtavan täsmällisesti ja laukoi osumia monipuolisella potkutekniikallaan.
Vaikeudet huippuseuroissa
Yksi asia, joka on jäänyt mietityttämään jalkapalloasiantuntijoita, liittyy Litmasen uran vaiheisiin Espanjassa ja Englannissa. Miksi Litmasen aika espanjalaisessa mahtiseurassa FC Barcelonassa ja tarunhohtoisessa englantilaisseurassa Liverpoolissa olivat odotuksiin pettymyksiä? Mitkä pelilliset puutteet rajoittivat loukkaantumisherkkää Litmasta pelaajana? Olisiko hieman verkkaisen Litmasen pitänyt esimerkiksi osata puolustaa laadukkaammin ja olla vahvempi kaksinkamppailuissa, jotta häntä olisi voitu peluuttaa enemmän keskisektorin puolustavimmassa rooleissa?
Kysymys on monille edelleen äärimmäisen herkkä ja tulenarka. Kyseessä kun on Kuningas-lempinimen saanut, ainutlaatuinen ja jopa tarunhohtoinen suomalaisjalkapalloilija.
LUE MYÖS: Jari Litmasen näkemykset Qatarin MM-jalkapallosta tyrmistyttävät – lajilegenda uskoo kritisoitujen kisojen lunastavan odotukset
Litmanen edusti Barcelonaa vuosina 1999-2001. Espanjalaisluotsi Lorenzo Serra Ferrerin alaisuudessa alkoi lähtölaskenta ja upeat Ajax-vuodet olivat yhtäkkiä enää haalea muisto. Tähtipelaajalle ei nähty juurikaan käyttöä.
– Mielestäni Jarin siirto Barcelonaan oli looginen, sillä entinen Ajax-luotsi Louis Van Gaal tunsi ja halusi hänet. Haastetta toi se, että Van Gaalin oma asema seurassa ei ollut kovin vakaa, vaikka hän teki kelpo tulosta sielläkin. Jarin loukkaantumiset alkutaipaleella vaikuttivat osaltaan siihen, että vaikeuksia riitti. Myös lehdistö oli alusta asti kimpussa ja suhtautui häneen erittäin negatiivisesti, Kampman muisteli.
– Barcelonassa Jarin vaikeudet kärjistyivät entisestään Ferrerin korvatessa Van Gaalin. Hän luokitteli Jarin nopeasti yhdeksi hollantilaisista Ajax-taustansa vuoksi, vaikka hän oli suomalainen. Ferrer päätti lopulta, että hollantilaispelaajat putsataan pois seurasta. Hänelle tärkeämpää oli rakentaa enemmän espanjalaispitoinen joukkue, hän jatkoi.
"Jari on mitä todennäköisimmin ollut pienestä pitäen pelaajana kentällä samanlainen kuin mitä hän oli uransa loppuun asti. Hän on toistanut alusta asti omatoimisessa harjoittelussaan asioita, joita on tiennyt kentällä roolissaan tekevänsä."
Barcelonassa oli myös toki muuan brasilialaistaituri Rivaldo, joka valloitti piilokärjen roolin. Litmanen ei saanut joukkueessa samanlaista pelillistä roolia hyökkäyspäässä, jossa hän olisi saanut olla mukavuusalueellaan, kuten aiemmin Ajaxissa.
– Olihan se takuulla tosi haastava tilanne Jarille. Täytyy muistaa, että hän siirtyi seuraan parhaassa peli-iässsään olevana tähtipelaajana, jolla oli varmasti selkeät odotukset ja toiveet pelillisen roolinsa suhteen, Pasanen pohti.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Litmanen pelasi Barcelonassa lopulta puolentoista kauden aikana 32 ottelussa, joissa hän viimeisteli vain neljä osumaa. Uutena haasteena Barcelonan jälkeen odotti maineikas Englannin Valioliiga. Suomalainen pääsi lapsuutensa suosikkiseuraan Liverpoolin.
– Manageri Gerard Houllier puhui etukäteen, että joukkueeseen tarvitaan pelaajia, joiden kautta he voivat keskikentällä ja hyökkäyspäässä rakentaa peliä. Todellisuudessa se ei mennyt ollenkaan niin: Liverpool pelasi puhtaasti vastahyökkäyspeliä, jossa keskikenttäpelaajien niskat vain nyrjähtelivät, kun pallo lensi kaaressa heidän ylitseen. Liverpool-ikoni Kenny Dalglish arvosteli seuraa tuolloin jotakuinkin niin, että Jari on yksi parhaista pelaajista, jota seurassa on koskaan pelannut, mutta häntä ei käytetä niin kuin häntä pitäisi, Kampman harmitteli.
– Mutta ei Jari itse ollut pelaajana sellainen, että hän olisi alkanut julkisesti käymään pettymyksiä läpi lehtien palstoilla tai arvostelemaan valmentajiensa ratkaisuja. Se kertoo paljon hänen luonteestaan.
– Jari tottui Ajaxissa dominoivaan pelitapaan, jossa häntä käytettiin ryhmityksessä kympin roolissa, jossa suuria puolustusvelvoitteita hänelle ei koitunut, sillä vahvan pallonhallinnan kautta joukkue kontrolloi paljolti otteluita. Barcelonassa ja Liverpoolissa pelitavat olivat erilaisia, ja se vaikeutti tilannetta varmasti, Pasanen mietti.
Pelillinen rooli
Antti Muurinen allekirjoittaa toimittajan näkymyksen siitä, että Litmasen vaikeudet Barcelonassa ja Liverpoolissa liittyivät loukkaantumisten lisäksi eritoten pelilliseen rooliin. Joukkueiden hyökkäyspelaamista ei rakennettu Litmasen kannalta optimaalisella tavalla. Suomen maajoukkueen ykköstähti ei päässyt säännöllisesti kymppipaikalle – ruutuun, jossa hänestä saatiin eniten irti.
– Tuo pitää kyllä paikkansa. Jari oli esimerkiksi minun joukkueessani aina kymppipaikka – ja piste. Aina, kun Suomen maajoukkueen kohdalla puhuttiin, että pelataanko yhdellä vai kahdella kärjellä, niin minun mielestäni oli selvää, että jos Jari on mukana, emme voi pelata kahdella hyökkääjällä. Totuus oli se, ettei hän voinut olla toinen hyökkääjä, vaan kymppipaikan pelaaja. Siinä roolissa hän oli parhaimmillaan yksi maailman parhaista pelaajista, Muurinen avasi roolitukseen liittyvää kuumaa kysymystä.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Syrjävaara on Muurisen kanssa tismalleen samoilla linjoilla.
– Sanoin jo nuorisomaajoukkueissa, ettei meillä voi olla yhtätoista Litmasta kentällä – yksi menee hädin tuskin. Tarkoitin sillä, että Jarin vahvuudet ovat siinä, että hän tekee maaleja ja syöttää niitä hyökkäyksen takana, mutta kaksinkamppailussa tai puolustuspelaamisessa hän ei ole vahvimmillaan. Joukkueen pelitapa rakennetaan aina yksilöiden vahvuuksien mukaan, ei meille ollut mitään hyötyä Jarista omalla rangaistusalueella, siellä toppareiden välissä.
LUE MYÖS: Roy Hodgson käänsi Jari Litmaselle selkänsä maaottelureissun takia – "Olisi ihan kiva, jos rupeaisit tekemään meillekin noita maaleja"
– Jari on mitä todennäköisimmin ollut pienestä pitäen pelaajana kentällä samanlainen kuin mitä hän oli uransa loppuun asti. Hän on toistanut alusta asti omatoimisessa harjoittelussaan asioita, joita on tiennyt kentällä roolissaan tekevänsä. Yhtenä ehdottomana bravuurinaan oikein ajoitettu murtava syöttö vastustajan puolustuslinjan taakse, Pasanen kiteytti osuvasti.
Rutkasti loukkaantumisia
Litmasen uralla loukkaantumiset näyttelivät valitettavasti merkittävää roolia. Kampmanin mukaan on spekulointia, että alituiset vammat olisivat liittyneet yksipuoliseen harjoitteluun nuoruusvuosilta.
Joidenkin tilastojen mukaan piilokärjelle tilastoitiin uran aikana peräti sata erinäistä loukkaantumista.
– Jari pelasi 13-vuotiaaksi jääkiekkoa ja harrasti yleisurheiluakin, joten en oikein usko siihen teoriaan, että hän harjoitteli yksipuolisesti. Ehkä geenit vaikuttivat loukkaantumisalttiuteen – ja kyllä sekin on selvää, että kyllä kroppakin rasittuu, kun harjoittelet huimia määriä.
Voutilainen taasen uskoi, että korjausliikkeet nuoruudessa olisivat voineet ehkäistä Litmasen ikävän pitkää vammakierrettä myöhemmin.
– Välillä mietin toisessa lahtelaisseurassa valmentaessani, että ehkä hän voisi harjoitella monipuolisemmin. Mielestäni Jarin harjoittelu saattoi olla joskus hieman liian yksipuolista, Voutilainen myönsi.
Pari sanaa
Litmaselle on pystytetty jo patsas Lahteen. Viime vuonna, itsenäisyyspäivänä 2020, tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Suomi-futiksen legendaariselle kympille Leijonan ritarimerkin.
Litmanen oli kiistatta ensimmäinen sinivalkoinen kansainvälinen jalkapallon supertähti, jonka pelaajaura kulki lopulta Suomen pääsarjasta Hollannin kautta Espanjan ja Englannin pääsarjoihin. Taituri ehti nähdä urallaan myös Saksan ja Ruotsin pääsarjat ennen ympyrän sulkeutumista.
– En osaa sanoa, että tuleeko tavallaan "uutta Litmasta" enää koskaan. Jarin saavutukset ovat tietysti niin huimia, että vaikealta tuntuu kuvitella, että joku suomalaispelaaja niitä enää rikkoisi. Jari itse tulee pelaamaan varmuudella fudista niin kauan kun terveyttä riittää jollain tasolla aina. Siitä olen aivan varma. Jossain porukoissa hän on aina pyörittämässä peliä. Se on hänelle sellainen elämäntapa, Heliskoski naurahti.
– Erilaisia, loistavia pelaajatyyppejä nousee esiin Suomesta jatkossakin – ehkä jopa yhtä hyviäkin kuin Jari. Mutta nykyään peli on muuttunut niin nopeaksi ja pelilliset roolitkin muuttuvat koko ajan, että mitään hänen klooniaan tuskin tulee. Nykypelaajilta vaaditaan ehkä myös hieman erilaisia ominaisuuksia, Kampman puntaroi.
– Näin aikoinaan lähietäisyydeltä Jarin paluu Ajaxiin sekä viimeisen maaottelun Huuhkajissa San Marinoa vastaan. Olisin toivonut hänen pelaavan jäähyväisottelunsa Olympiastadionilla täyden stadionin edessä. Se olisi ollut hieno spektaakkeli. Olisi ollut hienoa näyttää omalle pojalle katsomossa, millainen pelaaja kentällä olisi nähty, Pasanen tuumi.
– Suomesta kasvaa varmasti hyviä pelaajia Euroopan huipputasolle tulevaisuudessakin, mutta en usko, että Jarin pelinäkemystä lähelle pääsee kukaan, Muurinen alleviivasi tiukasti.
