Jani Toivola avoimena tunnepitoisesta viikonlopustaan: "Ikävä iski jo perjantai-iltana"

Kansanedustaja Jani Toivolan, 41, tuore Instagram-päivitys on kirvoittanut keskustelun koskien vanhemmuutta. Toivola puhuu päivityksessä avoimesti ikävästä, jota hän tuntee lastaan kohtaan.

LUE MYÖS: Jani Toivola uutuuskirjassaan tyttärensä äidistä: "Ensimmäinen kohtaamisemme oli täynnä sähköä"

Toivola kertoo päivityksessään odottaneensa ensin innolla viikonloppua, jolloin hänen oli tarkoitus keskittyä itseensä. 

– Odotin tätä omaa vapaata viikonloppua ehkä enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Omaa katkeamatonta tilaa olla ja ajelehtia. Valinnaista hiljaisuutta tai meteliä. Oma nälkä. Oma vessahätä. Omat karkit, Toivola kuvaa.

Viikonloppu ei kuitenkaan osoittautunut heti alkuun yhtä onnistuneeksi kuin hän oli odottanut, sillä ikävä omaa lasta kohtaan alkoi nostaa päätään. Tytärtään Toivola kutsuu hellitellen Pantteriksi.

– Ikävä iski kuitenkin jo perjantai-iltana kaksi tuntia sen jälkeen, kun Pantteri oli lähtenyt. Pyörin pitkin kämppää enkä tiennyt mitä tehdä itselläni ja kaikella sillä tilalla ja ajalla. Hypistelin liikuttuneena Pantterin piirrustuksia joita yleensä on ihan liikaa ja kaikkialla. Nyt kaipasin loputonta selostusta tarinoista piirrosten takana, hän kuvaa.

Lopulta Toivola löysi kuitenkin balanssin ja osasi myös nauttia omasta rauhastaan. Päivityksensä päätteeksi hän huomauttaa, että toivoo, ettei hänen vuodatustaan ymmärretä väärin.

LUE MYÖS: Jani Toivola kuvailee kirjassaan Jere Karalahden kiusaajaporukan tekoja

– Älkää käsittäkö väärin. Löysin kyllä lopulta paikkani ja nautin. Nyt yritän kammeta itseni taas aktiivisempaan tilaan. Valmiina vastaanottamaan kaiken mitä viikonlopun aikana on tapahtunut. Valmiina vastaanottamaan kaikki jälleennäkemisen ristiriitaiset tunteet. Pantteri tulee tänään kotiin! Toivola hehkuttaa.

Vuonna 2011 eduskuntaan noussut Toivola ehti haaveilla vanhemmuudesta vuosia ennen kuin hänestä lopulta tuli isä.

– Olihan se iso unelma, jota oli kantanut mukana monta vuotta. Ehkä jossain vaiheessa se muuntui ihan sellaiseksi fyysiseksi tunteeksi, vietiksi tai tarpeeksi hoivata. Ehkä se on se biologinen osa meissä, joka varmistaa, että elämä jatkuu, mies kertoi alkuvuodesta Huomenta Suomen haastattelussa.