Jani näki vaimonsa salaamat viestit ja ymmärsi, ettei olekaan lapsensa isä – määrättiin oikeusvaltion sokean pisteen takia maksamaan elatusmaksua: "Ei tässä ole mitään järkeä"

Jani kertoo musertavasta hetkestä: näin hän sai tietää, ettei olekaan lapsen isä 2:37
Videolla Jani kertoo musertavasta hetkestä: näin hän sai tietää, ettei olekaan lapsen isä

Neljä vuotta sitten Janin silmille rävähti viestiketju, jota kukaan perheenisä ei toivoisi näkevänsä. Sydäntalvisesta yöstä alkoi vuosia kestänyt oikeuspiina ja kivulias hyvästien jättö pikkupojalle.

– Käytännössä tämä kaikki on lähtöisin siitä, että sanoin vuonna 2003 Kulosaaren kirkossa “tahdon”.

Espoolaista Jania, 42, voi luonnehtia oikeusvaltion sokeaan pisteeseen joutuneeksi mieheksi. Hän on vuosien ajan elänyt poikkeuksellisessa isyyskiistassa. Selkkauksen tämänhetkisenä lopputulemana hänen pitää joka kuukausi maksaa yli 300 euroa elatusmaksua lapsesta, joka on toisen miehen.

Sen hän tosin tiesi vasta, kun poika oli jo 1,5-vuotias.

Uuvuttava oikeusprosessi on niellyt kymmeniä tuhansia euroja asianajokuluja ja turmellut Janin terveyttä. Hän sai tietää vaimonsa vaalimasta synkästä salaisuudesta tammikuisena iltana vuonna 2016 ollessaan poikansa kanssa yökylässä vanhempiensa luona.

MTV Uutiset ei julkaise Janin koko nimeä lapsen suojelemiseksi.

Kulissit kaatuivat

Puolitoistavuotias poika oli juuri saanut unen päästä kiinni. Nukutustuokion jälkeen Jani otti vaimonsa kanssa yhteiskäytössä olleen tablettitietokoneen käsiinsä ja alkoi lukea päivän aikana saapuneita sähköposteja.

Pariskunta oli ollut aviossa lähes 13 vuotta, vähän päälle parikymppisistä saakka. Perheenlisäystä oli toivottu niin hartaasti, että pari oli jo harkinnut adoptiotakin. Lapsi ilmoitti tulostaan vuosia kestäneiden yritysten ja hedelmöityshoitojen jälkeen syksyllä 2013.

– Kulta, meille tulee vauva, vaimo kirjoitti työmatkalla olleelle Janille mailissaan.

Yökyläily vanhempien luona muuttui hetkessä painajaiseksi. Tablettitietokoneelle oli kirjautuneena vaimon luoma sähköpostitili, jonka olemassaolosta Jani ei ollut lainkaan tietoinen.

Silmille lävähti viestiketju, joka romutti perhe-elämän sekunneissa.

Viesteistä selvisi, että vaimolla oli vuosia kestänyt salasuhde perheelliseen ja naimisissa olevaan mieheen. Pitkä avioliitto ja vanhemmuus näyttäytyivät Janille tyystin toisessa valossa.

Keskellä yötä hän soitti vaimolleen ja aloitti puhelun kysymyksellä.

– Kuka lapsen isä on?

 Vastaukseksi hän sai toisen miehen nimen.

Kevät murheen alhossa

Siitä keväästä Jani ei muista paljonkaan. Hän alkoi järjestellä asumisasioita ja pyrki viettämään kaiken mahdollisen ajan eri paikassa kuin vaimonsa. Absurdissa tilanteessa hän koki yhä olevansa pienen ja rakkaan poikansa isä – vaikkei todellisuudessa ollutkaan.

Vaimon suhde toisen miehen kanssa jatkui. Sairasloman sijaan Jani yritti sinnitellä töissä. Lapsi oli sekä “isänsä” että äitinsä luona eri paikkakunnilla.

– Olin aluksi sokissa ja tosi huonossa hapessa. Työpaikkakunnallani muutin kaverin nurkkiin asumaan. Se oli pelkkää selvitymistä päivästä toiseen. Aloitin myös psykoterapian, Jani kertoo.

– Ihminen, johon luotin vuosia ja joka väitti rakastavansa minua, pystyikin toimimaan tällä tavalla. Vaimon suunnitelmallisuus ja katumattomuus ylitti käsityskykyni ihan täysin. Miten kukaan voi tehdä näin, ajattelin.

Mahdoton tehtävä

Henkinen erkaantuminen omaksi kuvitellusta lapsesta oli isku, joka aiheutti ahdistusta ja lamautti Janin toimintakykyä. Alkuvuodesta 2016 hän tilasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta DNA-testin isyyden varmentamiseksi. Sen tilaamiseen tarvittiin myös vaimon allekirjoitus.

Kun posti toi ruskean kirjekuoren, Jani heitti sen autonsa takaluukkuun ja halusi vain unohtaa kaiken.

– Inhosin tilannetta niin paljon, että yritin vältellä kaikkea asiaan liittyvää. En pystynyt kohtaamaan tilannetta. Kuori lojui siellä helvetin takakontissa koko kevään ajan. Kuljetin tavaroita vain takapenkillä, kun en halunnut avata takakonttia, Jani kertoo.

Myöhemmin keväällä Janin vanhemmat painostivat häntä viimeinkin tekemään testin.

Huhtikuussa vaimo jätti avioeropaperit.

Isyystestin tulokset saapuivat toukokuun alussa. Vastaus oli se, mitä Jani pelkäsi ja tiesikin odottaa: 99,999 todennäköisyydellä lapsi ei ollut hänen.

Seitsemän viikkoa myöhässä

Kesäkuussa poika täytti kaksi vuotta. Jani itki ja kirjoitti isyyden kumoamiskanteen. Miten hän voisi irtisanoutua paperilla lapsesta, jota hän oli pitänyt omanaan? Jani ei ollut koskaan aiemmin joutunut tekemään mitään yhtä karmeaa.

– Lapsi oli täysin viaton koko tilanteeseen. Hän ei ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa. Tuntui että lapsen äiti ja oikea isä ajattelivat vain itseään, ja lapsi oli pelkkä väline.

Irti päästäminen tuntui lapsen jättämiseltä pulaan, mutta vaihtoehtoja oman selviytymisen kannalta ei ollut, Jani ajattelee. Hän toimitti isyyden kumoamiskanteen käräjäoikeuteen elokuussa ja luiskahti samalla byrokratialoukkuun, josta ei ole ollut paluuta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen isyyden kumoamisesta, koska lain mukaan sitä tulisi vaatia kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Jani siis myöhästyi seitsemällä viikolla.

Äiti vastusti kumoamista

Jani yritti vedota surkeaan henkiseen tilaansa. Hän oli elänyt koko alkuvuoden epäuskoisessa elämänvaiheessa, joka myös lääkärin mukaan oli lamaannuttanut hänen toimintakykyään.

Määräajat ja kalenterin tarkka seuranta eivät olleet sumuisessa tilanteessa päällimmäisenä mielessä.

Oikeus kuitenkin katsoi, että perheoikeudellliset riidat vaikuttavat osapuolten terveyteen tai toimintakykyyn alentavasti ilman erillisiä todistelujakin.

Isyyden kumoamiskanteen toimittamisen määräajasta voidaan poiketa vain, jos kyseessä on erittäin painava syy.

Tällaista syytä ei Janin tapauksessa oikeuden mukaan ollut. Teoriassa hänellä olisi ollut aikaa toimittaa kanne oikeuteen määräajassa, isyystestin tulokset saatuaan.

Jani jäi siis paperilla isäksi lapselle, jonka biologinen vanhempi hän ei todellisuudessa ollut.

Isyyden korjaamisasia ei kuitenkaan ollut yksin hänen harteillaan. Myös äiti olisi voinut nostaa asiasta kanteen ja hoitaa sen oikeuteen ajallaan.

Sen sijaan äiti vastusti isyyden kumoamista, koska Jani “on ollut lapsen syntymästä asti tämän elämässä ainoa lapsen tuntema isä. Jani on halunnut olla isä, mutta on muuttanut mieltään ilmeisesti avioeroprosessista johtuen.” Sitaatti on lainaus käräjäoikeuden päätöksestä.

Kannetta puitiin myös lapsen edunvalvojavetoisesti, mutta hän pysyi samalla kannalla äidin kanssa. Jani teki edunvalvojan toimista kantelun, mutta asianajajien valvontalautakunta katsoi hänen toimineen asianmukaisesti.

Poliisin pakeille

Byrokratiaryteikköön takertunut Jani ei halunnut jättää tilannetta sikseen, vaan meni poliisin pakeille keväällä 2018. Hän yritti todistaa virkavallalle, miten vaimo oli harhauttanut häntä isyysasiassa taloudellista hyötyä saadakseen.

– Minulle selvisi, että hän oli tavallaan kilpailuttanut isyyden. Olin hänen varajärjestelmänsä. Kun hän ei saanutkaan toista miestä itselleen ja lapsen huoltajaksi, hän yritti pitää minut juridisesti kiinni lapsessa elatusmaksujen toivossa, Jani kertoo.

Poliisi käynnisti esitutkinnan törkeästä petoksesta, identiteettivarkaudesta ja perättömän lausuman antamisesta. Esitutkinnan liitteinä on muun muassa Facebook-viestien ja sähköpostien vaihtoa Janin ex-vaimon, toisen miehen ja toisen miehen vaimon välillä.

Janin mukaan lapsen äiti loi raskautensa alkuvaiheessa Janin nimissä valheellisen Facebook-tilin, lähestyi sitä kautta toisen miehen vaimoa ja tiedusteli, millainen toisen miehen perhetilanne tuolla hetkellä oli.

Viesteistä on kuvakaappauksia poliisin esitutkintamateriaalissa, johon MTV Uutiset on tutustunut.

Janin tarkoituksena oli näyttää poliiseille, että vaimo kyllä todellisuudessa tiesi kuka lapsen isä on. Syyte törkeästä petoksesta kuitenkin kaatui käräjillä, koska rikokseen tarvittava näyttö oli ristiriitaista.

Oikeuden mukaan äidillä ei voinut olla lapsen oikeasta isästä täyttä varmuutta ennen isyystestin valmistumista. 

“En voi hyväksyä”

Tämän vuoden tammikuussa käräjäoikeus antoi päätöksen lapsen elatusmaksuista. Jani määrättiin maksamaan toisen miehen lapsesta kuukausittaista 307,53 euron elatusmaksua siihen saakka, kunnes poika on 18-vuotias.

Ellei tilanne muutu, vuosien varrella maksuja kertyy siis lähes 50 000 euroa.

Jani valitti elatusapupäätöksestä Helsingin hovioikeuteen, joka ilmoitti huhtikuussa ottavansa tapauksen käsiteltäväkseen. Vielä ei ole tiedossa, koska asiaa käsitellään hovissa ja koska ratkaisu annetaan.

Jani ei maksanut määrättyjä elatusmaksuja ja valitti Kelan päätöksestä. Kevään kuluessa hän sai noin 4 000 euron ulosottokirjeen.

– Nyt sitten maksan elatusrästejä lyhennyssuunnitelman mukaisesti pois. Prosessi on järjetön. Jos pojan isyys korjataan, niin minulla on oikeus hakea takaisin näitä maksuja. Ei tässä ole mitään järkeä. Vastuu elatuksesta kuuluu oikealle isälle, Jani sanoo.

Vaimon salaisuus muodostui kalliiksi, sillä oikeudenkäynti- ja lakimieskuluihin on uponnut vuosien varrella useita kymmeniä tuhansia euroja.

– En voi hyväksyä, että lapsi joutuu kärsijäksi ja minä maksumieheksi toisen ihmisen kusipäisyyden takia. Kuvio on niin sairas, Jani sanoo.

Jani on ollut tapauksesta yhteydessä Helsingin lastensuojeluviranomaisiin ja viime viikolla hän teki kantelun oikeuskanslerille. Lisäksi hän on kertonut tilanteestaan useille kansanedustajille, joista yksi teki huhtikuussa lakialoitteen isyyslain muuttamisesta.

– Minulla ja lapsella ei ole tässä tilanteessa mitään oikeusturvaa. Aina vain puhutaan lapsen edusta, mutta kukaan ei tosiasiallisesti määrittele mikä se on. Sitä se ei ainakaan ole, että biologiset vanhemmat menevät lapsen edun taakse piiloon.

Merkit olivat ilmassa

Nuorena miehenä avioon astuessaan Jani ei luonnollisestikaan olettanut, että perhe-elämään tähdänneet yhteiset vuodet voisivat päättyä rujoon oikeuskiistaan, jonka keskiössä on viaton lapsi.

Ennen lapsen syntymää Jani ja vaimo olivat töissä eri paikkakunnilla. Raskausaikana Jani työskenteli ulkomailla. Sivusuhde oli saanut kukoistaa, kun toinen oli paljon poissa. Kun tulevaisuudesta keskusteltiin, Janin mukaan vaimo vakuutteli kaiken olevan kunnossa.

– Jälkikäteen olen tietenkin huomannut suhteessa tiettyjä varoitusmerkkejä, kuten manipulointia, valehtelua, vastuuttomuutta ja kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan. Merkit olivat ilmassa.

Janin mukaan katkeruutta ei ole, ainoastaan halveksuntaa. Hän on hyväksynyt, ettei voi vaikuttaa ex-vaimonsa tekemisiin ja valintoihin. Hänen ymmärrykseensä ei kuitenkaan mahdu, mikseivät lapsen oikeat vanhemmat ota vastuuta tapahtuneesta ja korjaa isyys-vääryyttä.

Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.

Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.

Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.

– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.

Jani on toimittanut artikkelissa mainituista viranomaispäätöksistä dokumentit MTV Uutisten nähtäville.

Lue myös:

    Uusimmat