Viime viikon maanantaina postiluukusta tipahti kirje, jonka viesti vei Pekan, 62, jalat alta. Ei siksi, että sen sisältö olisi ollut varsinaisesti yllätys, vaan siksi, että se vahvisti vuosikymmeniä velloneet epäilyt todeksi.
Mies, joka oli merkitty Pekan isäksi yli 60 vuotta sitten, ei ollutkaan hänelle mitään sukua.
Vuodenvaihteessa voimaan tullut isyyslaki mahdollisti viimein sen, että Pekka sai selvyyden häntä vaivanneeseen asiaan dna-testien avulla.
Kirjeessä kerrottiin, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) tehtyjen testien varmuus on yli 99,999 prosenttia.
– Oli se kyllä sellainen paukku. Luin kirjeen monta kertaa ja tarkistin sen tietoja, Pekka kertoo MTV:lle.
– Uni ei ole tuon hetken jälkeen oikein tullut. Herään keskellä yötä miettimään asioita. Ajatukset vaan pyörivät päässä.
Pekan isäksi tuomittiin 1950-luvulla hieman päälle 20-vuotias mies. Oikeus teki tuolloin päätöksen lausuntojen sekä muun muassa ajanmukaisten verikokeiden perusteella.
Hämmennyksen lisäksi DNA-testin tulos on herättänyt Pekassa myötätuntoa isäksi nimettyä miestä kohtaan.
– Eihän hän koskaan minua tunnustanut, vaan kiisti tekonsa koko ajan. Hänet kuitenkin tuomittiin isäkseni ja elatusvelvolliseksi sen ajan käytäntöjen mukaan. Nämä määrätyt velvollisuudet hän hoiti ja kävi minua muutaman kerran katsomassakin. Muistan, että sain häneltä leluauton. Mutta siinä se suhde oli, hän sanoo.
– Koen, että minua on syntymästäni asti kohdeltu väärin. Ja nyt kuulen, että olen elänyt yli 60 vuotta valheessa, Pekka sanoo.
Muistot herkistävät miehen. Hän käy parvekkeella sauhuttelemassa, kyyneleet kiiltävät silmissä.
Huutelua selän takana
Pekan tarina ei ole ehkä ainoa laatuaan Suomessa, vaikka isättömien lasten määrää ei tarkasti tiedetäkään.
Tilastokeskus on kyllä koonnut avioliiton ulkopuolisten lasten määrää, mutta sen ajan tilastoista ei käy ilmi, kuinka monen lapsen isä on syntymän jälkeen tunnustanut isyytensä.
Pekka muistaa jo lapsena miettineensä, ettei isäksi nimetty mies ollut hänen isänsä.
– Hän oli minua pidempi, silmälasipäinen ja jotenkin juron oloinen mies.
Elämä ilman isää ei ollut 50-luvulla helppoa. Pekka tottui kuulemaan huutelua ja supinaa selän takana.
– Vanhemmat naiset puhuivat, että tuleeko tuostakaan mitään.
– Kavereidenkin kanssa oli kaikenlaista sanomista, mutta opin pian sanomaan, että äitini ja isäni ovat eronneet enkä muista isästä mitään. Niin pääsi helpommalla.
Perheen koira katselee isäntäänsä tarkasti, kun tämä kertoo elämäntarinaansa. Se aistii perheessä tällä hetkellä vallitsevan hämmennyksen ja tökkää Pekkaa pitkällä, lämpimällä kuonolla.
Lehtolapsia, eli avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, syntyi Pekan synnyinvuonna 1954 noin 3800.
Vasta vuonna 1976 tuli voimaan isyyslaki, joka mahdollisti sinä vuonna ja sen jälkeen syntyneille lapsille mahdollisuuden vaatia isyyden vahvistamista oikeuden kautta. Ennen 1. lokakuuta 1976 syntyneille lapsille kanteen nostamiselle annettiin tuolloin viiden vuoden määräaika.
Kun viisi vuotta tuli täyteen vuonna 1981, ei ennen 1. lokakuuta 1976 syntyneillä lapsilla ollut enää lähtökohtaisesti mahdollisuutta vaatia isyyden vahvistamista tuomioistuimessa.
Ei ennen kuin nyt, sillä tammikuussa 2016 kumottiin vanha isyyslaki ja poistettiin kohtuuttomaksi todettu viiden vuoden määräaika.
Määräajan todettiin loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimusta, ja myös Suomen korkein oikeus totesi sen olevan perustuslain vastainen.
Tämän vuoden alussa voimaan tulleen, uudistetun lain mukaan jokainen voi syntymävuodestaan riippumatta vaatia isyyden vahvistamista nostamalla kanteen käräjäoikeudessa.
Äiti ei voi enää vastustaa selvittämistä
Pekan äiti piti kiinni siitä, että kirjoihin merkitty mies oli pojan isä. Hän lupaili, että isä tulee vielä käymään kotiseudulla. Pieni poika odotti turhaan.
– En tiedä, luuliko hän oikeasti, että mies oli isäni vai sanoiko vaan.
Pekka kuitenkin kiittelee äitiään hyvästä hoidosta ja huolenpidosta, vaikka yksinhuoltajalla ei ollut tuohon aikaan helppoa. Läsnä lapsuudessa oli myös muita aikuisia – erityisellä lämmöllä Pekka muistelee jo edesmennyttä enoaan.
Äidin ja pojan välit ovat viilenneet dna-testin tuloksen jälkeen. Iäkäs äiti ei halua puhua asiasta – ei vaikka Pekka on vedonnut uuteen isyyslakiin.
Sen myötä poistui myös äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä.
– Uuden isyyslain mukaan äidin antama valheellinen lausunto, joka johtaa siihen, että isyys vahvistetaan virheellisesti, voidaan katsoa rangaistavaksi. Mutta uuden isyyslain mukaan äidillä on mahdollisuus toki olla sanomatta mitään, pohtii yleisellä tasolla äidin oikeuksia oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Salla Silvola.
Oma perhe tukena
Pekan varttuessa isäksi nimetty mies katosi pojan elämästä ja kuoli 1970-luvun lopulla. Kun uusi isyyslaki astui tämän vuoden alussa voimaan, sai Pekka oikeuden hakea tietoja isästään.
– Muistin kuulleeni, että miehellä oli ollut vakava sairaus. Selvitin käräjäoikeuden kautta, onko hänestä olemassa vielä kudosnäytteitä, ja sellaiset yllättäen löytyivät.
Pekka sai THL:ltä omaan testaukseen sopivan paketin. Hänestä otettiin tarvittavat näytteet helmikuun puolivälissä. Siitä alkoi viikkoja kestävä odotus.
Pekan oma perhe ovat olleet Pekan tukena. Paljon apua on ollut myös omasta asianajajasta.
Asianajaja vahvistaa Pekan kertomuksen, mutta ei kommentoi keskeneräistä tapausta. Käräjäoikeuden päätöstä asiassa odotetaan tämän kuun aikana.
Pekka on koettelemuksistaan huolimatta yrittänyt pysyä iloisena ihmisenä.
– Kun vartuin vanhemmaksi, työkomennukset veivät minut ulkomaille ja isäasia painui taka-alalle. Mutta kyllä se on ajatuksissa kulkenut mukana. Tiet veivät vähän huonoillekin raiteille, mutta nyt pysyn visusti erossa hankaluuksista, Pekka sanoo.
Hänestä tuntuu, että asia on selvitettävä loppuun saakka. Hän on valmis hakemaan tietoja oikeasta isästään vaikka oikeuden kautta.
Pekka uskoo saaneensa alkunsa kesällä 1953 Helsingissä. Kuvituskuva Erottajalta, otettu syyskuussa 1953. (Lehtikuva)Lehtikuva
Kesä Helsingissä vuonna 1953
Tutut silmät tai ilmeet. Tapahtumat Helsingissä kesällä 1953. Ikä tai muu pienikin asia, joka täsmäisi. Pekan suurin toive olisi saada vihjeitä henkilöistä, jotka voisivat olla sukua hänelle.
Unelmia tai haavekuvia isästään hän ei elättele – eikä ole koskaan elätellytkään.
– En ole koskaan osannut ajatella niin. Nyt haluan kuitenkin tietää ja saada pisteen tälle asialle. Vaikka isäni olisi Helsingin siltojen alla ryömivä mies, haluan tietää.
Isän selvittäminen antaisi rauhan.
– Olen vatvonut tätä päässäni 60 vuotta. Siinä voisi heikompihermoinen tehdä jo vääriäkin ratkaisuja.
Pekka päätti jo alkuun, ettei jää yksin asian kanssa. Hän haluaa puhua, koska se auttaa.
– Olen soitellut kavereille ja sukulaisille. Puhuminen auttaa enkä varmasti ole ainoa, joka on joutunut kärsimään. Meitä 50-60-vuotiaita on varmasti muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa.
Isyyslain muutos näkyy dna-testauksissa
Siinä Pekka on oikeassa. Uuden isyyslain turvin voi avioliiton ulkopuolisia lapsia ilmaantua paljonkin etsimään oikeaa isäänsä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan uuden isyyslain voimaantulo on jo näkynyt selvästi dna-testeissä.
– On olemassa aika paljon aikuisia, ennen vuotta 1976 syntyneitä isättömiä lapsia. Heitä on tullut isyystutkimuksiin nyt selvästi enemmän vuodenvaihteen jälkeen, kertoo oikeusgenetiikkayksikön päällikkö Marjo Kestilä THL:stä.
Pekka haluaa tarinallaan rohkaista heitä, jotka pohtivat omaa taustaansa.
– Alkakaa kaivaa ja etsiä tietoja. Se voi tuntua pahalta ja siltä, että loukkaa jotain ihmistä, jopa lähisukulaista, mutta itselle on varmasti kaikkein parasta saada tietää, mistä on lähtöisin.
Hänen myötätuntonsa on kaikkien niiden puolella, joiden vanhemmista tai vanhemmasta ei ole tietoa.
– Tiedän yli kuudeltakymmeneltä vuodelta, miltä se tuntuu. En haluaisi yhdenkään lapsen joutuvan samanlaiseen tilanteeseen.
Mona Haapsaari työskentelee MTV Uutisten julkaisupäällikkönä. Hänen vastuullaan ovat Huomenta Suomen, Viiden jälkeen ja erikoisohjelmien kehittäminen sekä näkyvyys eri alustoilla. Voit olla Haapsaareen yhteydessä juttuvinkkien ja palautteen lisäksi esimerkiksi työnhaku- ja työharjoitteluasioissa.
