Jack Reacher - Tappajan jäljillä

Jenkkilässä trillereitä tehtaileva brittikirjailija Lee Child tunnetaan kovaotteisesta Jack Reacher -kirjasarjasta. Childin jännärien päähenkilö Reacher on ex-sotilaspoliisi ja rintamasankari, jonka kutsumuksena on taistella oikeuden puolesta järjestäytyneen yhteiskunnan pelisäännöistä piittaamatta. Tämän mahdollistaa hänen pysyttelynsä tietoverkkojen ja julkisten rekisterien ulottumattomissa.

Myyttisiin mittasuhteisiin kasvava Reacher ei ehkä puhu eikä pussaa mutta saa kyllä hommat hoidettua. Lee Childin romaaneissa hänet kuvataan vaaleaksi jättiläiseksi. Hollywoodissa hänen kenkiinsä on astunut tumma taskuadonis, Tom Cruise.

Jack Reacher – Tappajan jäljillä (Jack Reacher, 2012) on Christopher McQuarrien ohjaama ja käsikirjoittama uutuustrilleri, joka ammentaa Childin teoksesta Tappaja (One Shot, suomennettu 2006). Jos McQuarrien nimi ei heti soita kelloja, voi muistella vaikkapa Bryan Singerin lähes parinkymmenen vuoden takaista Epäillyt-jännäriä. Juuri McQuarrie laati Singerin mestarinäytteen Oscarin arvoisen, nerokkaan tekstin.

Tappajan jäljillä alkaa tarkka-ampujan laukauksilla, jotka vaativat viiden ihmisen hengen. Johtolangat viittaavat liipaisinherkkään ex-sotilaaseen (Joseph Sikora), joka ei kuitenkaan taivu kuulustelussa vaan pyytää paikalle entisen sotaveteraanikollegansa, Jack Reacherin.

Syyttäjä Rodin (Richard Jenkins) ajaa tuomiota kuin käärmettä pyssyyn, mutta puolustusasianajaja alias Rodinin tytär Helen (Rosamund Pike) ei aio luovuttaa ilman perinpohjaista tutkintaa. Kun Reacher äkkiarvaamatta ilmestyy paikalle, lupautuu myös hän penkomaan liian yksioikoiselta vaikuttavaa juttua.

Jack Reacher – Tappajan jäljillä maistuu vanhanaikaiselta sekä hyvässä että pahassa. Elokuva on väkevän toiminnallisuuden lisäksi selkeän juonivetoinen kokonaisuus, mikä on omiaan miellyttämään pelkkään aivottomaan mäiskimiseen väsähtäneitä. Toisaalta Reacherin hahmon naiivi kirkasotsaisuus ja oman käden oikeuden romanttinen sentimentaalisointi ovat kiusallisen naurettavia.

Vaikkei Cruisen Tomppa erityisen huono olekaan – ainoastaan väärässä roolissa – löytyy elokuvan paras anti sen mainioista sivuosasuorituksista. Leffan überpahista tulkitsee enigmaattinen ohjaajavelho Werner Herzog, jonka anonyymi lahtari hohkaa Siperian jääkylmiä opetuksia.

Toista pitkän linjan taituria, Robert Duvallia, on häntäkin ilo katsella, vaikka ampumaradan omistajaa esittävän veteraanin kohtaukset jäävät vähiin. Duvall ja Cruise onnistuvat hetkittäin kehittelemään myös mehevää äijäkemiaa, jollaiseen ei nykypäivän action-genressä liian usein törmää.

Teksti: Outi Heiskanen