Olin viime viikolla kaikessa rauhassa hörppimässä mojitoa Rodoksen 30 asteen helteessä, kun Twitterissä räjähti. Syttyi tutkijoiden ja toimittajien välinen sota. Koska toinen käsi oli vapaana, osallistuin heti, kirjoittaa toimittaja ja Huomenta Suomen juontaja Ivan Puopolo kolumnissaan.
Kaikki lähti liikkeelle toimittaja Timo Haapalan vihjauksesta, että julkisuudessa esiintyvät asiantuntijat eivät ole puolueettomia vaan ajavat röyhkeästi omia poliittisia tarkoitusperiään.
Haapala kärjisti, mutta sille on syynsä.
Perinteisesti tieteen ja politiikan työnjako on ollut se, että tutkija kertoo millainen maailma on, poliitikko kertoo millainen maailman pitäisi olla. Mediassa se näkyy siten, että tutkija käy ilmoittamassa, miten asiat ovat ja poistuu takavasemmalle. Sen jälkeen poliitikot kinastelevat siitä, mitä asioille pitäisi tehdä.
Lue myös: Ivan Puopolon kolumni: Ministerin kutsuminen jääprinsessaksi ei ole ongelma – se on, että poliitikot yrittävät ohjata, miten heistä tulee kirjoittaa
Vuonna 2009 yliopistolakiin kuitenkin lisättiin tutkijoille velvoite ”vaikuttaa yhteiskunnallisesti”.
Koska tiede vaikuttaa yhteiskuntaan joka tapauksessa – muun muassa lisäämällä ihmisten tietoa maailmasta – täytyy tutkijoiden uuden velvoitteen olla jotain enemmän. Se myös näkyy ja kuuluu.