Sisäministeriö julkaisi muutama viikko sitten vihapuhetta käsittelevän raportin ”Sanat ovat tekoja”. Raportissa tehdään heti aluksi jako kahteen eri vihapuheen muotoon: rangaistavaan ja lailliseen.
Rangaistava vihapuhe on sitä, mistä tulee lain mukaan rangaistus. Useimmiten kyse on ihmisten uhkaamisesta, vainoamisesta, kunnian loukkaamisesta tai kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Tältä osin vihapuhe onkin täysin ymmärrettävä kokonaisuus. Jos puhuu lain vastaisia asioita, saa rangaistuksen.
Epäselvää sen sijaan on, mitä tarkoittaa ”laillinen vihapuhe”. Miten laillinen puhe voi olla ongelma? Joillekin ehkä on, joillekin muille ei. Sen päättävät ihmiset itse niin kuin kaiken muunkin laillisen toiminnan suhteen.
En ymmärrä ajatusta, joten katsotaanpa, mitä raportti sanoo.
”Vihapuhe on laajempi ilmiö kuin rangaistava vihapuhe, yhdenvertaisuuslaissa kielletty ihmisarvoa loukkaava puhe tai laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kielletty seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä.”
Kyllä, mitä se siis on?
”Vihapuhe on sanankäyttöä, jonka tarkoituksena on sulkea jokin ryhmä ulkopuolelle ja luoda kuva ryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina, alempiarvoisina tai likaisina.”