Mainos

Ivan Puopolon kolumni: Tiede osoittaa, ettei ole olemassa sinun valintojasi – olemme robotteja vailla vapaata tahtoa

Filosofi David Chalmers on esittänyt äärimmäisen hankalan kysymyksen: "Miksi emme ole zombeja?" Hieman vähemmän raflaavasti kysymys kuuluu: Miksi olemme tietoisia mistään?

Ongelma on niin mutkikas, että sitä on vaikea ymmärtää. Ymmärtämisen vaikeus johtuu siitä, että meidän on lähes mahdotonta käsittää, että olemme robotteja vailla vapaata tahtoa.

Kuvittele, että kutitat nukkuvan ihmisen nenänpäätä. Vaikka ihminen ei ole tietoinen siitä, mitä tapahtuu, hermoratoja pitkin kulkee viesti aivoihin. Aivot edelleen lähettävät viestin takaisin lihaksiin, ja pää kääntyy. Ihminen ei tiedosta mitään, mutta reagoi silti. Hän ei päätä kääntää päätä, pää vain kääntyy.

Sitten kuvittele ihminen, joka panee kätensä kuumalle levylle. Mitä tapahtuu? Hermoratoja pitkin kulkee viesti aivoihin. Aivot välittömästi lähettävät viestin takaisin käden lihaksille, ja käsi liikkuu salamannopeasti pois.

Nukkuva ihminen ei ollut tapahtumista tietoinen, mutta kuumalle levylle kätensä pannut ihminen oli. Jos näitä kahta tapahtumaa verrataan aivokuvissa, ainoa selvä ero on, että kuuman levyn tapauksessa aivoissa oli enemmän aktiivisuutta.

Aivojen aktiivisuuden määrä ei kuitenkaan ole ”itsestä” kiinni. Se tulee esiin hyvin silloin, kun ihminen herää. Herätessään kukaan ei päätä herätä. Aivoissa vain syystä tai toisesta alkaa olla enemmän toimintaa, ja kuin taikaiskusta ihminen tulee tietoiseksi ympäristöstään.

Tietoisuus on kuin auton katolle asennettu pilli. Kun auto liikkuu hitaasti – eli aivotoimintaa on vähän – pilli on hiljaa. Mutta kun auto saavuttaa tietyn nopeuden – eli aivotoiminta lisääntyy – alkaa pilli katolla viheltää. Tietoisuus "syttyy". Pilli itsessään ei kuitenkaan vaikuta auton liikkeeseen mitenkään.

Chalmers kysyy: Miksi niin on? Miksi tietoisuus ”syttyy”, kun aivot eivät tarvitse sitä mihinkään? Ajatuksena on, että aivotoiminta voisi tapahtua täsmälleen niin kuin nytkin synnyttämättä tietoisuutta.

Miten tietoisuus on voinut alkaa?

Elämä lähti liikkeelle yksisoluisesta alkueliöstä meren mudassa. Alkoi solunjakautuminen kaloiksi, linnuiksi, ihmisiksi ja ties miksi. Sama solujen jakautuminen jatkuu tänäkin päivänä.

Jos yksisoluisella alkueliöllä ei ollut tietoisuutta, mutta meillä on, missä vaiheessa evoluutiota tietoisuus on astunut kuvioon mukaan? Tuliko se kahden, tuhannen vai miljardin solun kohdalla? Miksi ylipäänsä solujen määrällinen lisääntyminen saisi aikaan tietoisuuden?

Jos ihminen on ainoa tietoinen olento, suurimman osan evoluutiosta, miljardeja vuosia, täällä on ollut elämää siten, että kukaan ei ole ollut "näkemässä". Maailma on ollut kuin elokuvateatteri ilman yhtäkään katsojaa.

Tiede tukee sitä, että vapaata tahtoa ei ole

Muutamia vuosia sitten tehtiin koe, jossa koehenkilöiden piti painaa mielensä mukaan jompaakumpaa tarjolla olleista kahdesta nappulasta. Koehenkilöiden tuli sanoa heti, kun olivat päättäneet, mitä nappulaa aikoivat painaa. Samaan aikaan heidän aivotoimintaansa tarkkailtiin. Aivokuvista tutkijat näkivät seitsemän sekuntia etukäteen, mitä koehenkilö tulisi päättämään.

Koe on osoitus siitä, että elimistömme tekee, mitä tekee. Hermosto toimii itsenäisesti ja reagoi ärsykkeisiin. Tietoisuutemme laahaa jäljessä. Joskus viive on millisekunteja, joskus se on sekunteja. Osasta toimia tulemme tietoiseksi, suurimmasta osasta emme.

Jos elämä on miljardeja vuosia ollut kuin elokuvateatteri ilman yhtäkään katsojaa, on nyt paikalla katsojia. Me emme kuitenkaan päätä, mitä elokuvassa tapahtuu. Istumme katsomossa.

Onhan se tietysti ihan hauskaa olla edes välillä elokuvissa. Kenelläkään vaan ei ole hajuakaan, miksi niin on.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja