Itsenäisyyspäivänä monen suomalaiskodin ikkunan edessä lepattaa kaksi kynttilää. Mistä perinne on saanut alkunsa? Entä onko väliä, mihin aikaan kynttilät sytyttää?
Arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kertoo, että kuten kaikkien perinneilmiöiden, myös kahden kynttilän yhdistelmän juuret ja niihin liittyvät tarinat ovat moninaiset.
– Ruotsin vallan ja autonomian aikana kynttilät juhlistivat kuninkaallisten merkkipäiviä tai vierailuja. Sortovuosina niitä poltettiin protestiksi Runebergin päivänä viides helmikuuta. Syksyllä 1919 itsenäisyyspäiväksi vakiinnutettiin kuudes joulukuuta, ja myös kynttilät siirtyivät sinne, Nirkko selittää.
"Kahden kynttilän on selitetty viittaavan esimerkiksi kotiin ja isänmaahan"
Vuonna 1927 Itsenäisyyden Liitto ehdotti, että kynttilöitä poltettaisiin iltakuudesta iltayhdeksään.
– Mutta eihän kukaan tietenkään tarkista, milloin kynttilänpolton aloittaa tai lopettaa. Enemmän tämä on tapakulttuuria, jota voi noudattaa tai olla noudattamatta. Ei missään ole sitä tarkasti ohjeistettu.
Kynttilöiden ei myöskään tarvitse olla sinivalkoiset, vaikka kyseistä väriyhdistelmää luonnollisesti itsenäisyyspäivän tienoilla paljon kaupitellaan.
– Kynttilöiden lukumäärääkään ei liioin ole missään määrätty. Kahden kynttilän on selitetty viittaavan esimerkiksi kotiin ja isänmaahan. Tai turvalliseen majapaikkaan, kun jääkäreiksi värväytyvät matkasivat Ruotsin kautta Saksaan. Toisaalta kaksi sopii parhaiten tavalliseen vanhaan ikkunatyyppiin, Nirkko toteaa.