Jatkosodan taistelupaikoilta IIomantsissa on löydetty kaatuneiden puna-armeijan sotilaiden luita.
Sotilaiden jäännökset löydettiin Polvikosken taistelupaikalta, jossa on viime päivinä ollut meneillään ensimmäiset järjestelmälliset etsinnät.
– Luita on löytynyt aiemmin esimerkiksi rakennus- tai metsätöiden yhteydessä satunnaisesti. Nyt etsitään Petroskoin yliopiston asiantuntijoiden johdolla, kertoo Ilomantsin sotahistorialiisen työryhmän sihteeri Otso Nygren.
Luut jäävät Ilomantsiin
Tähän saakka luut on yleensä haudattu esimerkiksi rajavartioston vartiopäällikön käskyllä uudestaan löytöpaikalle.
– Tämä on ollut myös eettinen ongelma. Kun ihmisjäänteitä löytyy, niille pitäisi ehdottomasti olla asianmukainen sijoituspaikka. Polvikoskelle suunnitellaan lopullista hautapaikkaa ja siihen liittyvää muistomerkkiä, Nygren selvittää.
Venäläiset omaiset voivat tulla paikalle muistelemaan läheisiään. Sotahistorian tallentamisen lisäksi kysymys on matkailusta.
Nyt tehtävissä etsinnöissä löytyneet luut säilytetään Ilomantsin kunnan ja evankelisluterilaisen seurakunnan osoittamassa paikassa, todennäköisesti seurakunnan ruumishuoneella.
Pientä koteloa etsitään
Poterosta löytynyt kypärä kertoo, että sitä kantanut sotilas ei koskaan päässynyt kotiin. Kaatuneen luita kaivetaan nyt 71 vuotta myöhemmin Petroskoin yliopiston nuorten historianopiskelijoiden voimin. Etsijät tunnistavat hiekasta yläruumiin luita ja palan selkärankaa. Potero kertoo muutakin.
– Esimerkiksi sen ampuiko tämä mies vai ei. Mies on ampunut ainakin muutaman kerran kun ammuttuja hylsyjä on. Mies on kuollessaan kaatunut etukumaraan, professori Yuri Kilin luettelee poteron reunalla.
Puna-armeijan sotilailla ei ollut tuntolevyjä kuten suomalaisilla. Mutta bakeliittikoteloon sotilas kirjoitti yleensä omat ja sukulaistensa tiedot. Sellaista etsitään.
– Se on harvinaista, pitää olla onnenpekka että se löytyy mutta meillä on ainakin toive, Kilin muistuttaa.
Hautarauha on ansaittu
Jos henkilötiedot löytyvät, ne siirretään Kilinin ja hänen Veronika -vaimonsa ylläpitämälle sivustolle internettiin. Tarvittaessa tehdään myös dna-tutkimus.
Kiinnostus kaatuneiden kohtalosta on lisääntynyt Venäjällä. Olemassa on jo kaatuneiden luetteloita ja Moskovassa valmistellaan valtavaa digiarkistoa koko maan tasolla.
– Saamme vastata viikottain omaisten tiedusteluihin, professori kertoo.
Kilin muistuttaa, että kysymys on ihmisistä, jotka jäivät silloisissa oloissa kentälle.
– Tämä on paikka jossa Jumala kutsui heidät siis luokseen ja heidät pitää saada kunnon haudan rauhaan pappien laulaessa.
Ilomantsi ratkaisevia paikkoja
Ilomantsin Polvikoskella käytiin ankara taistelu heinäkuun viimeisenä päivänä 1944. Hämeen Ratsurykmentti hyökkäsi komentajansa eversti Gustaf Ehnrootin johdolla Koitajoen yli Suomeen pyrkiviä neuvostojoukkoja vastaan.
Ilomantsin mottitaistelut jatkuivat alueella useita päiviä. Polvikoski oli yksi ratkaisun paikkoja kenraali Erkki Raappanan johtamassa torjuntasodassa.
– Tämä Hattuvaaran suunta oli ensimmäinen alue missä vihollinen saatiin vetäytymään. Täällä kokonainen neuvostorykmentti lähti vetäytymään, Nygren muistuttaa.
Kaatuneita oli paljon rintaman molemmin puolin. Suomalaiset veivät vainajansa omiin seurakuntiinsa, mutta puna-armeijan kaatuneet jäivät kentälle. Polvikoskella kaatuneita jäi suomalaisten valtaaman ison savottakämpän pihapiiriin ja ruumiit piti haudata jo hygieniasyistäkin.
– Oliko se poikkeuksellista että suomalaiset sotilaat hautasivat vihollissotilaita?
– Kyllä se oli poikkeuksellista. Yleensä jälkijoukot suorittivat nämä tehtävät ja se on osittain ollut syynä, että meillä on huonommin dokumentoitu näitä hautapaikkoja.
Tieto haudoista veteraaneilta
Nygren kertoo, että merkittävä osa puna-armeijan sotilaiden hautapaikoista on saatu Polvikoskella selville juuri veteraaneja haastattelemalla. Se tietopankki ehtyy nopeasti.
Heinä-elokuussa 1944 oli lämmin kesä parhaimmillaan ja kun osa ruumiista haudattiin kiireessä vain 20 senttiin, niistä levinnyt haju kantautui myös petoeläinten nokkaan. Ruumis ei välttämättä jäänyt niille sijoilleen.
Ilomantsissa arvioidaan, että kunnan alueella on tuhansia talvi- ja jatkosodassa kaatuneita puna-armeijan sotilaita.
– Kyllä tätä työtä meille vielä riittää, Nygren sanoo totisena.