Ilmo sairastui afasiaan aivoinfarktin jälkeen. Vaikeudet puhumisessa johtivat työnkuvan muuttumiseen, jatkuviin väärinkäsityksiin ja siihen, ettei Ilmo kovin mielellään pysähdy juttelemaan edes tuttujen kanssa.
Ilmo sai aivoinfarktin vuonna 2007. Kun hän heräsi sairaalassa, hänen elämänsä oli muuttunut loppuiäksi.
– En pystynyt puhumaan mitään. Lääkäri kertoi, että olin sairastunut infarktin seurauksena afasiaan. En tiennyt yhtään, mikä se on, Ilmo kertoo.
Afasia tarkoittaa vaikeutta ymmärtää ja tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Siihen sairastutaan usein juuri äkillisen verenkierron häiriintymisen eli aivohalvauksen takia.
– Sain infarktin jälkeen puheterapiaa kahden kuukauden ajan. Vähänkin vaativammat keskustelutilanteet sekä sanojen löytäminen tuottivat vaikeuksia.
– Ymmärrän puhetta hyvin, mutta sen tuottaminen on vaikeampaa: puhe on juuttuvaa ja ääntäminen hiukan epäselvää.
Työnkuvaa muutettiin
Afasia on vaikeuttanut Ilmon kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Työelämään sen vaikutus oli suuri.
– En pystynyt puhumaan paljoakaan, oikea käsi ei toiminut kunnolla ja sähköpostien kirjoittaminenkin oli vaikeaa. Onneksi kollegat suhtautuivat asiaan hyvin ja auttoivat tarvittaessa. Työnkuvaani jouduttiin muuttamaan osittain mentoroinniksi: pitkään firmassa työskennelleenä minulla oli paljon niin sanottua hiljaista tietoa, Ilmo sanoo.
Nyt Ilmo on ollut eläkkeellä lähes kolme vuotta.
– Tuntemattomien kanssa syntyy edelleen toisinaan väärinkäsityksiä. Vaikka aivoni pelaavat, sanoja ei löydy. Puheessani tulee katkoksia tai vääriä sanoja.
