Näin aivoverenvuodon saanutta Katria hoidettiin Espanjassa – Potilaille suihkittiin jopa hajuvettä

Katri Mikkilä sai aivoverenvuodon Espanjassa muutama vuosi sitten. Hän kiittelee paikallisessa sairaalassa ilmaiseksi saamaansa hoitoa. Vastaavaa lämpöä ja läheisyyttä ei Suomesta saa – hoitajat viimeistelivät huolenpidon jopa suihkauksella hajuvettä.

Katri Mikkilä istui vuoden 2009 lokakuussa illallispöydässä Madridissa Espanjassa, kun hän tunsi päässään räjähdyksen kaltaisen kivun.

– Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuntui kuin minua olisi lyöty pesäpallomailalla kalloon. Näin tähtiä ja putosin kesken lauseen penkiltä lattialle, Katri kertoo.

Maassa Katrin suusta alkoi valua oksennusta. Hänet kiidätettiin ambulanssilla läheiseen yliopistolliseen keskussairaalaan.

– Olin leikkauspöydällä vajaassa puolessa tunnissa.

Elämä hiuskarvan varassa

Kohtauksen syyksi varmistui aivoverenvuoto. Leikkaussalissa Katrin päähän porattiin reikä.

– Reiän kautta ujutettiin letku poistamaan aivoista verta ja painetta. Myöhemmin sanoin perheelleni, että ei tainnutkaan tulla vielä lähtö.

Katri ei tosin tiennyt sitä, mitä perheensä. Hänen elämänsä roikkui edelleen hiuskarvan varassa.

– Aivoverenvuotopotilaista puolet kuolee ensimmäiseen tälliin. Jäljelle jäävistä 40 prosenttia menehtyy kehon tuottamaan "korjaamistulppaan". Lääkäreillä pitää olla aikamoiset tiedot, että he osaavat ohentaa veren niin, ettei se ohene liikaa tai toisaalta vuoda.

Leikkaus eri tyylillä kuin Suomessa

Ensimmäinen varsinainen leikkaus tehtiin pari päivää reiän poraamisen jälkeen.

– Revenneen suonen ympärille tehtiin metalliverkko laskimosuonen kautta. Suomessa tällaisessa leikkauksessa mennään sisään pään kautta, mutta siinä on kuulemma hirveän suuret riskit vammautumiseen, halvaantumiseen ja puhekyvyn menettämiseen, Katri kertoo.

Katri ei muista parista ensimmäisestä sairaalaviikosta paljoakaan.

– Olin niin kipeä, etten oikein ajatellut mitään. Minun piti vain maata kuin halko samassa asennossa.

Kymmenkunta lääkäriä huolehti

Katri leikattiin kaikkiaan viidesti.

– Pelkäsin operaatioista jokaista, mutta lääkärit lohduttivat ja rauhoittelivat minua.

Viimeisellä kerralla Katrille laitettiin lopullinen letku, joka hänellä on vieläkin.

– Aivonesteeni ei imeydy pois normaalin ihmisen tavoin, vaan turvottaa pään kuin vesi laivan kammiot. Letku kuljettaa liian nesteen haavakohdasta vatsaonteloon. Lopulta se imeytyy pois esimerkiksi virtsan mukana.

Katrista piti kahden kuukauden aikana huolta kymmenkunta lääkäriä. Hän oli koko ajan niin poikki, ettei juuri jaksanut olla huolissaan.

– Aina, kun lääkärit tulivat kysymään vointia, vastasin "muy bien". Olin kuulemma kauhean rauhallinen ja kiltti potilas. Tein kuten käskettiin. Vasta loppusuoralla aloin miettiä omaa elämää ja sitä, miten selviäisin jatkossa.

Hoitajat suihkuttelivat hajuvettä päälle

Hoito oli Espanjassa esimerkillistä.

– Rakenteeltaan sairaala oli ehkä huonokuntoisempi kuin Suomessa, mutta hoitajia oli runsaasti. Pieni ja pyöreä Pilar-niminen hoitaja kävi katsomassa minua ja huonetoveriani joka aamu. Siteet vaihdettiin päähän kellosepän tarkkuudella. Meidät myös pestiin sekä vaihdettiin lakanat ja paidat päivittäin, vaikka olin hankala sänkypotilas enkä saanut itse nousta.

Katri kiittelee hoitajien herttaisuutta.

– Minä ja huonetoverini olimme aivan hirveän näköisiä: toinen naama täynnä mustelmia, minä verinen sotkutukka. Silti he kutsuivat meitä kuningattareksi ja kaunokaiseksi.

– Kahden kuukauden aikana vartaloani rasvailtiin niin paljon, että siihen kului kaksi puolen litran voidepulloa. En ikinä saanut minkäänlaisia makuuhaavoja. Lopuksi hoitajat suihkaisivat vielä hajuvettä päälle!

Muutakin "kauneudenhoitoa" oli tarjolla.

– Huoneissa kierteli kampaaja. Kerran pyysin häntä tekemään jotain reiän takia veriselle kuontalolleni. Hän ehdotti neljän millin tukkaa. Niin hiukseni sitten ajeltiin siinä sängyssä, ja hieno kampaus tulikin!

Kaikki täysin ilmaista

Ainoastaan yksi asia rasitti Katria espanjalaisessa sairaalassa.

– Me suomalaiset emme kestä kovaa meteliä ja puhetta, mutta siellä oli aina vieressä toinen potilas ja hirveä trafiikki. Potilasta katsotaan vähän kuin laitapuolen kulkijaa, jos hänen luonaan ei käy omaisia. Mutta kyllä minä välillä mietin, että saisiko vain nukkua, Katri naurahtaa.

Hyvän hoidon mahdollisti Kelan myöntämä, kaikille ilmainen Eurooppalainen sairaanhoitokortti.

– Se kaivettiin käsilaukustani heti, kun saavuimme sairaalaan. Sen jälkeen ei kysytty pennin hyrrää missään vaiheessa. Emme joutuneet pulittamaan päivämaksuja, lääkkeitä tai leikkauksia. Kun pääsin Espanjassa asuneen tyttäreni luokse kotihoitoon, sain edelleen apteekista kaikki ohennus- ja särkylääkkeet ilmaiseksi, Katri kertoo.

– Minua hoidettiin kuin ketä tahansa espanjalaista.

Myös Suomessa jälkihoito on ollut erinomaista.

– Minulla on siitä pelkkää hyvää sanottavaa. Mutta eihän täällä samanlaista lämpöä ja läheisyyttä saa kuin Espanjassa, Katri sanoo.

Tasapainohäiriö jäi

Katrin aivoverenvuodosta on kulunut pian kolme vuotta.

– Espanjassa lääkärit sanoivat, että voin jatkaa syvänmerensukellusta, mutta benji-hypyt saavat jäädä, Katri naurahtaa.

Kontrollissa on käytävä kahden vuoden välein.

– Päässäni on vielä noin millin rako, jonka umpeutumista lääkärit seuraavat.

– Minulle tuli myös inhottava tasapainohäiriö. Aina, kun lähden kävelemään, pyörryttää ja tuntuu kuin olisi humalassa. Kun valitin siitä neurologille, hän sanoi, että "tehän kävelette vielä ihan hyvin, tänne tulee ihmisiä jopa seiniä pitkin", Katri kertoo.

Ei halua heittäytyä toipilaaksi

Henkisesti Katri miettii asiaa edelleen joka ikinen päivä.

– Viimeistään nukkumaan mennessä ajattelen, että kuinkahan kauan täällä vielä keinutaan. Kun lähtö on ollut lähellä, läheisiä ajattelee eri tavalla. Vaikka päästäni ei ole löydetty muita heikkoja kohtia, huomisesta ei ikinä tiedä.

Elämäniloaan Katri ei silti ole kadottanut.

– Sairaalassa itkeä tihuutin vain kerran tai kaksi. Monet masentuvat jälkikäteen, mutta itse olen osannut hoitaa pääkoppani aika hyvin. Toipilaaksi olisi varmasti hirveän helppo heittäytyä.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Katri Mikkilä, Colourbox.com ja Lehtikuva


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat