Iäkkäilläkin syömishäiriöitä – monet sairastaneet vuosikymmeniä

Ikääntyvien syömishäiriöistä ei ole tähänkään päivään mennessä puhuttu samoissa määrin kuin nuorempien. Syömishäiriöt mielletään edelleen nuorten ja lasten sairauksiksi, vaikka keski-iän ylittäneetkin voivat sairastua. Syömishäiriöliiton jäsenyhdistyksen Etelän-SYLI ry:n vastaava toiminnanohjaaja Kaisu Lähteenmäki kertoo, että heidän vertaistukiryhmissään käy nuorten lisäksi jonkin verran yli 50-vuotiaita.

Lähteenmäki ei usko, että ikääntyvien syömishäiriöt olisivat varsinaisesti lisääntyneet. Syömishäiriöistä puhutaan kuitenkin enemmän kuin ennen ja siten niihin liittyvä häpeä on hieman lievittynyt. Se on saanut keski-iän ylittäneetkin hakeutumaan tuen piiriin aiempaa helpommin.

– Syy hoitoon hakeutumiseen saattaa olla se, että on syntynyt lapsenlapsia ja halutaan pysyä elämässä, Lähteenmäki valottaa hoitoon hakeutumisen syitä.

– Ymmärretään, että tämä on vaarallista ja sitä kautta syntyy halu sinnitellä ja hakea apua.

Syömishäiriön oivaltaminen terveydelle haitalliseksi ei ole niin itsestään selvää kuin miltä se kuulostaa. Kun ihmiset, jotka ovat nyt yli 50-vuotita, olivat nuoria, puhetta syömishäiriöistä ei juuri ollut eikä syömiseen liittyvää oireilua välttämättä ymmärretty sairaudeksi. Ikääntyvät syömishäiriöiset ovat saattaneet oireilla usean vuosikymmenen ajan ymmärtämättä olevansa sairaita.

– Monet, jotka hakeutuvat ryhmiin vanhemmalla iällä, ovat väsyneitä. Heillä voi olla tunne, ettei ongelma koskaan lakkaa. He eivät ole välttämättä ikinä puhuneet asiasta läheistensä kanssa tai jos ovat, asiaa ei ole käsitelty sairautena. Häpeän tunne on ollut vähintään samanlaista kuin nykyään.

Ahmimishäiriö tyypillisin

Usein vertaistukiryhmiin hakeutuvien yli 50-vuotiaiden syömisongelmat eivät siis ole tulleet uutena sairautena ikääntyessä. Tietty suhde syömiseen ja omaan kehoon on syntynyt jo lapsena, ja tullut esiin stressitilanteissa.

Oireet ovat saattaneet muuttaa muotoaan vuosien saatossa. Nuoruudessa oireilu on saattanut olla esimerkiksi bulimista, mutta iän myötä tyhjennyskeinot kuten oksentaminen ja ulostuslääkkeiden käyttö ovat jääneet kokonaan pois.

– Sairaus on usein kääntynyt puhtaasti ahmimiseksi, joka on jäänyt osaksi elämää. Enemmistö niistä, jotka ovat hakeneet tukea, oireilevatkin ahmimisen kautta, Lähteenmäki kuvaa keskimääräistä vertaistukiryhmään hakeutuvaa ikääntynyttä.

Vaikka anoreksiasta on puhuttu vasta paljon myöhemmin kuin yli 50-vuotiaiden nuoruudessa, heillä on saattanut olla kokemuksia myös laihuushäiriöstä. Lähteenmäki on tavannut ikääntyvillä myös ortoreksiaa eli pakkomiellettä terveelliseen ruokaan. Hän ei kuitenkaan usko, että nuoruuden tavoittelu olisi kasvava syy ikääntyvien syömishäiriöihin.

– Ihmiset kokevat, että syyt ovat syvemmällä. Heitä on saatettu lapsena palkita sylin sijaan ruoalla. Siten ruoasta on muodostunut myös myöhemmin se, jolla hyvää oloa on haettu.

Ikääntyvien syömishäiriöiden syyt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Myös vanhemmilla ihmisillä voi olla tunne, ettei heitä hyväksytä sellaisina kuin ovat ja ruoka on tilanteissa toiminut lohtuna. Moni on Lähteenmäen mukaan löytänyt avun vertaistuesta.

– Kun ihminen tulee vertaistukiryhmään, reaktio on usein helpottunut siitä, ettei ole yksin. Rohkaisen ihmisiä hakemaan apua, vaikka tuntuisikin siltä, että "mitä tässä enää apua hakemaan". Toipuminen voi lähteä pienistäkin asioista.