Surffaaminen ei ole vain urheilua vaan elämäntapa. Psykiatri ja surffaamiseen hullaantunut yhdysvaltalainen Elana Miller kertoo, kuinka vauhdikas laji opettaa ainutlaatuisella tavalla myös elämästä.
Psykiatri Elana Miller on harrastunut pitkään surffausta ja etenkin Los Angelesin rannikko on tullut hänelle tutuksi. Aurinkoisella säällä vesi on mustanaan lainelautailijoita, joista kukin haluaa oman palan valtamerestään. Miller kertoo aluksi jääneensä aurinkoisina päivinä kotiin, koska piti taitojaan riittämättöminä eikä tuntenut kuuluvansa muiden sekaan. Veteen hän uskaltautui vain harmaina sadepäivinä, jos silloinkaan.
Huipulla on aina tilaa
Rohkaistessaan mielensä Miller tajusi, että suurin osa surffaajista kelluu laudallaan ja harva uskaltautuu aaltoihin. Miller ymmärsi, että kauniillakin säällä kaikille aaltoihin haluaville on aina tilaa. Millerin mukaan jokaisen kannattaa kuunnella itseään ja tehdä töitä omien haaveiden sekä tavoitteiden eteen. Ei kannata välittää, kuinka paljon ihmisiä vaikuttaa olevan tekemässä samaa, sillä huipulla on aina tilaa kovimmille yrittäjille.
Sitkeä työ palkitsee lopuksi
Kuten surffaamisessa, mutta myös muilla elämän alueilla kärsivällisyys ja työnteko palkitaan. Miller muistuttaa, että määränpään saavuttamiseen vaaditaan "vesiaikaa".
Miller kertoo, että ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hän ei tavoittanut yhtäkään aaltoa ja seuraavan puolen vuoden aikana vain muutaman. Suurimman osan ajasta hän vietti vedessä kahlaten, laudalta kaatuen ja katsoen kateellisena itseään taitavampia. Lopulta Miller oppi lukemaan aaltoja ja pääsi niiden päälle. Vaikka Millerin kärsivällisyys oli monesti koetuksella, kokemus opetti, että kovalla työllä pääsee tuloksiin ennemmin tai myöhemmin.
