Mainos

Huorittelua, uhkailua ja väkivaltaa – parkkipirkko avautuu kauhukokemuksistaan

Uhkatilanteet eivät ole pysäköinnintarkastajien arkipäivää, mutta pitkään alalla työskennelleet ovat nähneet myös ammatin varjopuolen.

Helsingin kaupungin pysäköinnintarkastajana työskentelevä nainen kertoo kohdanneensa paljon ikäviä tilanteita kymmenvuotisen uransa aikana.

Eräs mieleenpainuva tapaus sattui Sörnäisissä kaksi vuotta sitten:

"Olimme naisparina liikkeellä ja siihen tuli mies, jolla oli kaksi pientä poikaa mukana. Hän parkkeerasi auton toisen auton rinnalle erään kaupan eteen. Sanoin hänelle, ettei hän voi autoaan tuolla tavalla jättää, kun se oli muutenkin ahdas paikka. Sanoin, että jos hän nyt menee kauppaan, niin laitan hänelle 60 euron lapun. Hän sanoi, että ”siitä vaan”. Ajattelin, että asia selvä ja laitoin lapun ikkunaan.

Mies meni kauppaan ja kaverini alkoi ottamaan kuvia autoista. Mies tuli heti kaupasta ulos ja sanoi että ”v***n huora, sua pitäisi vetää turpaan” ja saman tien käsi läsähti kaveriani silmäkulmaan. Kaverini kääntyi ja kumartui, jolloin mies potkaisi kaveriani jalkoväliin. Työpäivämme päättyi siihen ja lähdimme Marian sairaalaan. Siinä oli sitten useampi todistaja ja mentiin ihan oikeuteen asti."

"Hyökkäys on paras puolustus"

Pysäköinnintarkastaja kertoo, ettei häneen itseensä ole koskaan käyty käsiksi, mutta päälle on syljetty.

– Se on lähinnä ihmisten pahaa oloa siitä, että huomaavat tehneensä väärin ja sitten se puretaan meihin. Kyllä he sitten myöhemmin ymmärtävät, mutta kuvittelevat hyökkäyksen olevan paras puolustus, hän huokaisee.

Tarkastaja kertoo, että kollegoiden kesken jaetaan tietoa uhkaavista ja vaaralliselta vaikuttavista asiakkaista.

– Keräämme ilmoitustaululle tällaisia ikäviä tapauksia, että kuka on uhannut ampua tai tappaa meidät tai jotain vastaavaa. Eihän meidän tarvitse tätä työtä henkemme uhalla tehdä.

Viimeisimmästä välikohtauksesta ei ole pitkä aika:

"Pari viikkoa sitten oli Hernesaarenrannassa eräs nuorimies. Siellä ovat liikennejärjestelyt muuttuneet toukokuun lopulla. Koko vasen puoli rannasta eli se, jossa on ravintola ja tenniskentät, on aluekiellossa. Siinä oli varmaan toistakymmentä autoa. Tämä nuorimies tuli siihen kysymään, että missä se sellainen aluekieltomerkki on. Sanoin, että tuolla, kun kääntyy tänne rantaan, niin siellä on sellainen tavallista isompi liikennemerkki.

Hän kysyi minulta, että miksi ääneni on niin vihainen. Kysyin, että millä tavalla vihainen. Hän sanoi, ettei minun tarvitse tuolla tavalla hänelle sanoa. Sanoin, että eikö hän ymmärtänyt sen liikennemerkin merkitystä, koska olihan hän käynyt autokoulun. Siitähän nuorimies vasta suuttuikin. Hän tuli viereeni ja kuiskasi, että ”v***n huora, säälittävä tapaus”. Sanoin, että tuohan on aikuismaista käytöstä. Hän alkoi vähän siinä uhittelemaan ja kysyi, että v***uilenko hänelle. Sanoin, että kannattaisikohan sinun hypätä sinne autoosi, kun vielä hyvin ehdit, olen vasta tässä kohtaa menossa.

Sitten sieltä tuli nuori nainen ja he menivät naisen kanssa tien toiselle puolelle. Aloin katselemaan, että mikäköhän se heidän autonsa on. He tulivat takaisin pienen koiran kanssa niin lähelle, että koira osui jalkoihini. Mies sylkäisi minua varpaille ja tönäisi olkapäällään. Totesin, että nyt hänen kannattaisi oikeasti mennä autoonsa, koska hän oli siinä jo haukkunut ja riehunut sen 60 euron edestä. Katsoin, että minun ei tarvitse enää käyttäytyä niin kuin hieno ihminen. Sanoin, että jos hän ei nyt poistu paikalta, niin soitan poliisille. Sanoin myös, että kannattaa mennä peilin eteen ja käyttäytyä niin kuin aikuiset. Ei näitä asioita tuolla tavalla hoideta. Sanoin, ettei minun enää tarvitse saada kuin rekisterinumero, niin menepä sinne autollesi, niin lähetän lapun kotiin.

Hänen tyttöystävänsä meni autoon ja kirjoitin rekisterinumeron käteeni. Nuorimies tönäisi minua vielä ennen kuin meni autoonsa. Hän ei sen aluekieltomerkin tarkoitusta ymmärtänyt. Heidän autonsa oli siinä muutaman auton päässä, joita olin menossa tarkastamaan ja hänellä tuli ilmeisesti kiire, etten antaisi lappua. Mutta ei minun tarvitse saada kuin rekisterinumero. Katsottiin esimieheni kanssa, että auto kuului 50-luvulla syntyneelle naiselle eli todennäköisesti jommankumman äidille."

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.