Wuthering Heights, Britannia 2011. Ohjaus: Andrea Arnold. Käsikirjoitus: Andrea Arnold ja Olivia Hetreed, Emily Brontën romaanin pohjalta. Tuotanto: Robert Bernstein, Kevin Loader. Kuvaus: Robbie Ryan. Leikkaus: Nicolas Chaudeurge. Pääosissa: James Howson, Kaya Scodelario, Solomon Glave, Shannon Beer, Steve Evets, Nichola Burley, James Northcote, Amy Wren, Oliver Milburn. Kesto: 129 min.
Englantilainen Emily Brontë kirjoitti ainoaksi romaanikseen jääneen Humisevan harjun vuonna 1847, ja heti seuraavana vuonna nääntyi keuhkotautiin. Teos kuvasi rakkauden tuhovoimaa ja kuolemankaipuuta, ihmisen pimeitä puolia ja nekrofiliaa, ja saikin aluksi hämmentyneen vastaanoton. Saavuttaakseen myöhemmin aseman kirjallisuuden kirkkaimmassa kaanonissa.
Puolentoista vuosisadan mittaan teoksesta ovat innostuneet lukuisat taiteilijat elokuva- ja teatteriohjaajista Kate Bushiin. Tähän asti kuuluimmassa, William Wylerin ohjaamassa filmatisoinnissa (1939) Heathcliffiä näytteli Sir Lawrence Olivier.
Mainiosta Wasp-lyhäristään (2003) Oscar-palkittu brittiohjaaja Andrea Arnold tekee Brontën romaanista väkevän, impressionistisen tulkinnan. Turhat koristeet loistavat poissaolollaan: Arnoldin epookki tuoksuu sateelta ja mullalta, vereltä ja mustasukkaisuudelta. Vahvasti fyysistä vaikutelmaa korostaa Venetsian filmijuhlilla palkitun Robbie Ryanin kuvaus.
Heathcliff (nuorena Solomon Glave) on orpopoika, jonka Humisevan harjun isäntä herra Earnshaw ottaa hoiviinsa. Nekruksi nimitelty hurjimus rakastuu perheen omapäiseen tyttäreen Catherineen (Shannon Beer), mutta intensiivinen suhde sotii säätyrajoja vastaan. Myöhemmin Cathy (Kaya Scodelario) valitsee järjen ja nai naapurikartanon herrasmiehen Lintonin, muttei koskaan toivu lapsena syttyneestä tosirakkaudesta. Heathcliffin (James Howson) ylpeyttä teko loukkaa niin, että hänen elämänsä sisällöksi muodostuu kosto. Haudanryöstöltäkään ei vältytä.
Nuoren ja rakkaudessa kokemattoman Emily Brontën luoma Heathcliff on (etenkin naislukijoiden keskuudessa) kirjallisuuden rakastetuimpia hahmoja; onhan se täydellinen romanttinen fantasia miehestä. Toisaalta Heathcliff on vahva, villi ja tulitappurainen – ja toisaalta hänellä on naisen uskollinen sielu.
Jo Brontën romaanissa Heathcliffistä puhutaan ”sekarotuisena muukalaisena”, mutta Arnoldin elokuvassa mies on selkeästi musta. Luokkariitojen lisäksi on siis kyse rotuvihasta, ennakkoluuloista kahden täysin erilaisen maailman välillä.
Elokuvassa tapahtumat ja tunteet painottuvat Cathyn ja Heathcliffin lapsuuteen: epävarmaan mutta kiihkeään varhaisteini-ikään, jolloin seksuaalisuus herää ja kaikki on vielä outoa. Näiden kahden rakkaus on alusta asti rajua, väkivaltaista tahtojen mittelöä. Siksi se tulee iholle, loppupuolella esitetyn varttuneemman intohimon kustannuksella.
Jos romaanissa Yorkshiren nummissa humisee myös kauneutta, Arnoldin tulkinnassa ne tihkuvat sumua, mutavelliä ja jatkuvaa, hyytävää sadetta. Karun maiseman keskellä naiset synnyttävät peltoon ja kuolevat siihen, miehet ryyppäävät ja lapset saavat ruoskaa. Silti rapainen harju muodostaa nuorille rakastavaisille vapauden paikan: oman tilan, jossa löytää itsensä.
Toisaalta on kyse itsensä menettämisestä rakkaudessa. Heathcliff sanoo: ”Kun sinun sielusi lepää rauhassa, minä palan helvetin tulessa.” Cathy sanoo: ”Miten voisin olla rakastamatta? Hänessä on enemmän minua kuin minussa.”
Teksti: Tuuve Aro