Milloin olet viimeksi lähettänyt palautetta lukemastasi lehtijutusta tai näkemästäsi televisiojutusta?
Toimittajille yleisöltä saadulla palautteella on merkitystä. Useat Suuri Journalistipalkinto -gaalassa ehdolla olevista toimittajista muistuttivat, että oli palaute sitten negatiivista tai positiivista, se kannustaa omassa työssään eteenpäin.
Miten paljon palautteella on sitten oikeasti merkitystä toimittajan työssä? Tätä kysyimme huipputoimittajilta, kuvaajilta ja taittajilta, jotka ovat ehdolla Suuri Journalistipalkinto -gaalassa.
Lähes kaikki kaksitoista Suuri Journalistipalkinto -ehdokkaasta olivat sitä mieltä, että yleisöltä saadulla palautteella on merkitystä – jos sitä vain saa.
– Parhaimmillaan sen kannustaa, pahimmillaan ottaa todella paljon päähän. Mutta aina se kasvattaa, tiivistää tuntojaan Olivia-lehden toimittaja Laura Mattila, jonka juttu Tämän pojan elämä on ehdolla Vuoden juttu -kategoriassa.
– Perusteltu kriittinen palaute kertoo, että juttuja luetaan ja niitä ajatellaan. Jos lukijoista ei kuulu pihaustakaan, saatan huolestua – lukiko juttua kukaan, miettii puolestaan myös Vuoden juttu -kategoriassa ehdolla oleva toimittaja Hanna Nikkanen.
Palaute saa olla myös negatiivista, muistuttaa Pekka Juntti, joka on ehdokkaana Suuri Journalistipalkinto -gaalassa Vuoden juttu -kategoriassa.
– Lukijoiden ja työkavereiden hyvä palaute on rohkaissut jatkamaan omalla tarinallisella tyylilläni ja viemään sitä edelleen eteenpäin. Silloin tällöin päättäjät suutahtavat jutuista, mutta sekin on positiivinen asia. Niin kävi myös Oman onnensa nojassa -jutun kanssa. Ei yhteiskunnallisia epäkohtia ruotivan jutun tarkoituskaan ole olla mitään naminamia. Jonkun varpaille siinä väistämättä aina astuu.