Tässä etsitään voittovauhtia: Kalle Rovanperä hurjasteli Toyotallaan Suomen MM-rallin maisemissa. Timo Jouhkin sijoitus Jari-Matti Latvalan ralliuraan maksoi lopulta itsensä takaisin nopeasti ja toi vielä tuottoa. MM-rallin osakilpailu ajetaan tänä viikonloppuna Keski-Suomen sorateillä.
Ennen kuin nuori rallilupaus on saateltu maailmalle, on rahaa palanut suuria summia. Pitkän linjan rallimanageri Timo Jouhki avaa lajin talouspuolta.
Heti alussa Jouhki tekee selväksi sen, että apteekin hintaa ralliammattilaisuudelle ei ole. Jokainen kuljettaja on oma lukunsa, ja vasta aika kertoo, miten sijoituksen kävi.
– Se on vaikea määritellä tarkasti, minkä verran kukakin vaatii rahaa päästäkseen ammattilaiseksi. Edellytykset ovat kuljettajasta kiinni, Jouhki pohjustaa.
– Moni on saanut perusoppinsa esimerkiksi kartingista tai motocrossista. Kustannukset riippuvat paljolti myös siitä, minkä ikäisenä on aloittanut uransa. Minulle tulevat kaverit ovat yleensä jo ajaneet itsensä kansallisella tasolla pinnalle.
Rallilupausten auttaminen lähti Jouhkin osalta liikkeelle Juha Kankkusesta, joka sittemmin kohosi lajin nelinkertaiseksi maailmanmestariksi. Samoin kävi Kankkusen vanavedessä MM-tasolle ja samoihin mestaruuslukuihin edenneelle Tommi Mäkiselle.
Ajat ovat siitä muuttuneet ja summat kasvaneet. Jari-Matti Latvala ja Mikko Hirvonen tekivät pitkän ja menestyksekkään uran ralliammattilaisina, mutta heidänkin kohdalla uran vaatimat rahalliset sijoitukset olivat vielä maltillisia.
– Tilannetta ei voi vertailla Juhan tai Tommin aikakausiin. Oikeastaan Jari-Matti ja Mikko kannattaa myös unohtaa, ja puhua vain tästä modernista aikakaudesta.
Nykyisistä MM-tason kuljettajista Jouhki on auttanut Kalle Rovanperää vuodesta 2013 ja Teemu Sunista vuodesta 2015 lähtien.
– Kallella tilanne on parhaiten hanskassa, sillä hän on paitsi poikkeuksellinen lahjakkuus, myös tehnyt eniten duunia ja edennyt systemaattisesti urallaan. Testaamisen ja harjoittelun osuus menestyksestä on todella iso. Kalle oppi jo Škoda-aikana paljon insinöörien kanssa työskentelystä ja kehittyi auton testaamisessa.
Rovanperä ajaa jo toista vuottaan lajin huipputasolla, Toyotan WRC-autolla. Hän on juuri oikealla tiellä, jotta sijoitettu raha jonain päivänä palautuu. Jouhkin luoma tukimuoto on kopioitu myös Ranskaan, missä autourheiluliito FFSA tukee vastaavalla tavalla nuoria lupauksia. Tricoloria edustavat kuljettajat ovat hyötyneet liiton tuesta merkittävästi uransa alussa. Nykyisellään liiton avusta nauttii M-Sportin riveissä ajava Adrien Fourmaux.
– Tulopuoli määrittyy sen mukaan, millaisen sopimuksen kuljettaja saa. Parissa vuodessa voi saada ehkä kolmasosan rahallisesta satsauksesta takaisin, ja seuraavien parin, kolmen vuoden aikana pitäisi kyetä maksamaan kaikki takaisin. Suurin osa kuljettajistani on siihen pystynyt – vain yksi on jäänyt miinukselle, ynnää Jouhki.
Nykyisellään MM-rallikuljettajien tulotaso pohjautuu pitkälti menestysbonuksiin. Osakilpailuvoitosta kuljettaja kuittaa noin 200 000 euroa, sopimuksesta riippuen, joten hyvän peruspalkan lisäksi kuljettaja saattaa tehdä aimo tilin yhden kauden aikana.
Nelinkertaisten maailmanmestareiden, Juha Kankkusen ja Tommi Mäkisen aikakaudella kulut olivat maltilliset ja palkkiot ruhtinaallisia. Nykyisin tilanne on kääntynyt liki päinvastaiseksi.
– Juhan kanssa minulla ei edes ollut mitään sopimusta. Joitain hänen sponsoritulojaan käytimme Tommin uran edistämiseen, mutta siinä oli paljon myös minun omaa riskiäni. Tommin ura maksoi noin 800 000 euroa, ja siitä summasta 20 prosenttia tuli yhteistyökumppaneilta.
Tuosta aikakaudesta summat ovat kuitenkin muuttuneet melko merkittävästi. Kilometrihinta WRC-autolla on noin 350 euron luokkaa, ja MM-rallien oheisluokissa käytettävillä R5-autoillakin sadan euron tuntumassa.
Osan kustannuksista kattavat yhteistyökumppanit, joihin saattaa kuulua esimerkiksi automaahantuojan apu ja veloituksettomat renkaat. Silti maksettavaa jää hirmuisesti, eikä takeita tuotolle ole.
– Kuljettajan vieminen ammattilaiseksi maksaa nykyisin jotain puolentoista ja kahden miljoonan euron välillä, ja silloinkin pitää olla hiton hyvä, Jouhki huomauttaa.
Sen verran Jouhkin sydän sykkii lajille ja nuorten lahjakkuuksien auttamiselle, että taloudelliset epävarmuudet sysätään mielestä, mikäli kuljettajan taidot riittävät ammattilaisuuteen.
– Jari-Matti oli kaikkein kallein kavereista, mutta hän maksoi takaisin viidessä, kuudessa vuodessa ja sen jälkeen vielä tuottoa sijoitukselle. Joidenkin kuljettajien kanssa olen nähnyt, että ei tästä bisnestä tule. Kalle on ylivoimaisesti lupaavin kaikista kuljettajistani. Hän tullee hakkaamaan Tomminkin mennen tullen.
Onnistumisprosentti Jouhkin suojateilla on ollut suorastaan loistava. Vuosikymmenien pituinen ura managerina on tuottanut menestystä enemmän kuin yhdelle kansakunnalle normaalisti suodaan, sillä avun piirissä on ollut vain kotimaisia kuljettajia.
Joskus tie kuitenkin nousee pystyyn, eikä kuljettaja täysin ymmärrä syitä ja seurauksia päätösten taustalla.
– Kyllähän he kokevat, että siinä tilanteessa heitä hakataan päähän, eivätkä he ole saaneet ”fair chancea” näyttääkseen osaamistaan. Muille kuljettajille näin on käynyt paljon, ja ehkä näin saattaa käydä Teemun kohdalla, myöntää Jouhki.