USA 2008. Ohjaus: Jimmy Hayward & Steve Martino. Käsikirjoitus: Ken Daurio & Cinco Paul – Dr. Seussin vuonna 1954 julkaistun kirjan pohjalta. Leikkaus: Tim Nordquist. Musiikki: John Powell. Äänet (originaaliversio): Jim Carrey, Steve Carell, Will Arnett. Suomalaisäänet: Antti L.J. Pääkkönen, Eero Milonoff, Tommi Korpela. Kesto: 88 min.
Horton (äänenä Jim Carrey) on viidakossa asuva elefantti, joka kuulee eräänä päivänä kummia. Isojen korvien kantamaan kaikuu ääniä ohi leijailevasta pölyhiukkasesta. Pikkuruisen partikkelin sisältä kuuluu selviä hätähuutoja. Joku tarvitsee apua, päättelee hivenen höpsähtänyt norsu.
Pölyhiukkanen on kokonainen oma maailmansa, jonka huolestunut pormestari (Steve Carell) pyytää Hortonilta apua. Mikroskooppinen kansa on vaarassa, ellei hiukkaselle löydy turvallista kotikoloa. Muut viidakon eläimet pitävät elefanttia lopullisesti kajahtaneena, eikä minimaailman pormestarilla ole yhtään parempi tuuri oman väkensä kanssa. Kuka nyt uskoisi valmiiksi pöhelön elefantin puheita pikkuruisesta pölymaailmasta tai pormestarin jupinoita näkymättömästä jättiläisnorsusta? Tarinat ovat vain omiaan lisäämään ystävien epäluuloa molempia kohtaan.
Eniten Hortonin höpinöistä hermostuu viidakkoa pomottava kenguruemo (Carol Burnett), jonka mielestä pöhköfantin puheet ovat järjettömyydessään suorastaan vahingollisia. Jos jotain ei voi nähdä, ei sitä ole olemassakaan, uskoo viidakon ankara valtiatar. Poistaakseen asian päiväjärjestyksestä kenguru palkkaa kavalan korppikotka-Vladin (Will Arnett) hankkiutumaan hiukkasesta eroon. Hortonia "mafioso-kotkan" metkut eivät pidättele, sillä norsusankari on päättänyt pelastaa pölymaailman!
Horton, joka on kotimaassaan menestynyt jo nyt ennennäkemättömällä tavalla, on Ice Age -elokuvien tekijöiden käsialaa. CG-animaatiojälki ilahduttaa kekseliäällä runsaudellaan, josta saadaan esimakua heti pölyhiukkasen vaiheita valottavassa, nerokkaassa avausjaksossa. Eri tyylilajeista lainatut sekvenssit kruunaavat värikkään, monipuolisen kokonaisuuden. Lopputulos on hauska ja vauhdikas, tekijöidensä aikaisempaa tuotantoa selvästi kunnianhimoisempi ja pätevämpi animaatioseikkailu.
Alkuperäisversio, johon tämä arvio perustuu, nousee nerokkaaseen lentoon niminorsua herkullisen hömelösti tyypittelevän Jim Carreyn ansiosta. Naseva, humoristinen dialogi viihdyttää niin lapsia kuin aikuisia, kun se tarjoillaan Carreyn kaltaisen moottoriturvan muodossa. Suomeksi dubatussa versiossa Carreyn äänen korvaa Antti L.J. Pääkkönen. Muissa kotimaisissa äänirooleissa kuullaan Eero Milonoffia ja Tommi Korpelaa.
Horton perustuu meillä jotakuinkin tuntemattomaksi jääneen Theodore Geiselin alias Dr. Seussin lyhyeen lastensatuun. Jotta aiheesta on saatu pitkä animaatio, on alkuperäisideaa jouduttu venyttämään oikein Hollywoodin mitalla. Rakastetun satusedän riimittelevä henki ei silti ole kokonaan karannut lopputuloksesta, vaikka vapauksia on otettu eikä mopokaan ole aina pysynyt hallinnassa. Horton on muuten Jim Carreyn toinen Dr Seuss -elokuva – koomikkohan nähtiin jo vihreänä mörököllinä hupaisassa joululeffassa The Grinch vuonna 2000.
Teksti: Outi Heiskanen