Henna sai loppuelämän vammat rajusta tulipalosta, josta kenenkään ei pitänyt selvitä: "Olin nukutettuna hengityskoneessa, kun täytin 20"

Henna selvisi rajusta tulipalosta –jalkoihin jouduttiin siirtämään uutta ihoa kolmella eri leikkauksella 1:05
Katso videolta miltä Hennan jalat näyttävät nyt ja millaisesta tulipalosta nuoret selvisivät.

Viisi nuorta oli lähellä menettää henkensä Kauhavalla toukokuisena yönä vuonna 2017, kun rivitalon päätyasunto syttyi tuleen varhain aamulla. Sisällä asunnossa nukkui viisi nuorta, mutta he selvisivät kuin ihmeen kaupalla rajusta tulipalosta. Yksi heistä sai vakavat vammat. Hennan, 23, jalat muistuttavat loppuelämän ajan tuosta yöstä.

Nuoret olivat viettämässä iltaa Kauhavalla lauantaina 27. toukokuuta 2017. Monella heistä oli pitkä matka kotiin, joten he päättivät mennä yöksi yhden kaverin luo, jolla oli rivitaloasunto Kauhavan keskustassa.

Aamulla viiden aikaan pelastuslaitos sai hälytyksen tulipalosta, jonka ohi ajaneet sivulliset olivat havainneet. Tulipalo oli saanut alkunsa ulkovarastosta, joka oli kiinni rivitalon päädyssä. Varaston katon kautta tuli levisi rivitaloasuntoon.

– Olimme kaikki nukkumassa, kun tulipalo syttyi. En muista sisältä asunnosta mitään. Olimme myös sekaisin palokaasuista, joita olimme hengittäneet, Henna kertoo.

Tilanne näytti todella pahalta

Pelastuslaitoksen ensimmäinen yksikkö saapui paikalle nopeasti.

– Jälkikäteen kuulimme, että ensimmäisenä saapuneet palomiehet olivat ilmoittaneet muille yksiköille, että kyse on pelkästä sammutustehtävästä, ei pelastustehtävästä, koska kukaan ei voi olla asunnossa hengissä. Tilanne oli näyttänyt niin pahalta, ettei kukaan olisi voinut selvitä siitä, Henna sanoo.

Palomiehet eivät tuossa vaiheessa tienneet, että asunnossa nukkui viisi nuorta. Pian vesisyöksyn ja liekkien keskeltä yksi palomies kuuli kolinaa sisältä.

Kaksi savusukeltajaa meni asuntoon. Tuolloin 19-vuotias Henna löytyi ensimmäisenä makuuhuoneesta.

– Palomies otti minua kainaloista ja lähti viemään ulos. Asunnon edustalla ulkona oli kovimmat liekit ja jalkani raahautuivat hiilloksessa. Sain myös selkääni 100-asteista vesihöyryä, kun tulipaloa oli juuri sammutettu asunnon edustalta.

Paniikkitilanteessa Henna oli riuhtonut itseään irti palomiehen otteesta ja sekä pelastaja että pelastettava kaatui tulikuumaan maahan asunnon ulkopuolella.

– Siinä tilanteessa jalkani ja alaselkäni paloivat niin, että niihin tuli toisen ja kolmannen asteen palovammat. Lisäksi pieni osa vasemmasta kädestäni paloi, Henna kertoo.

Myös palomiehen vaatteisiin paloi reikä, vaikka vaatteet ovat palonkestävää materiaalia.

– Ensimmäinen hatara muistikuvani on asunnon edestä, kun minut oli tuotu ulos. Huusin, että jaloissa tuntuu kuumalta.

Yli kolmannes vartalosta paloi

Toinen savusukeltaja jatkoi sisällä asunnossa pelastustehtävää. Kolme nuorta pääsi turvaan asunnon takaoven kautta ja neljäs, Hennan kanssa makuuhuoneessa nukkunut nuori, rikkoi huoneen ikkunan ja pelastautui sen kautta.

Muut neljä nuorta selvisivät palosta vammoitta.

– Heille tuli vain pieniä vesikelloja, minä sain pahimmat ja vakavimmat vammat, Henna kertoo.

Nuoret vietiin Seinäjoelle sairaalaan. Hennaa lähdettiin jo muutaman tunnin kuluttua kuljettamaan ambulanssikyydillä Espooseen Jorvin yliopistosairaalaan.

Perillä häntä varten oli tehohoitohuone valmiina ja vastassa useita lääkäreitä ja hoitajia.

– Muistan, kun ylilääkäri tuli luokseni ja sanoi, että minulle tulee pitkä reissu.

Jorvissa lääkärit totesivat, että Hennan alaraajoissa oli vakavia liekkipalovammoja ja hänen vartalostaan 34 prosenttia oli palanut.

Kolme suurta leikkausta

Hennan ystävät ilmoittivat tämän perheelle heti Seinäjoella, mitä oli tapahtunut. Huolestuneet vanhemmat ja sisarukset tulivat Kauhavalta nopeasti tämän luo Espooseen.

– Muistan itsekin laittaneeni viestejä perheelleni jo Seinäjoella sairaalan ensiavusta. En edes silloin ajatellut, että minulle oli käynyt todella pahasti. Kuvittelin, että pääsen pian kotiin.

Kuvitelma oli harhaa, ja Jorvin reissusta tuli pitkä. Hennaa hoidettiin Espoossa puolitoista kuukautta, heinäkuun puoliväliin 2017 saakka.

Tuona aikana hänet leikattiin kolme kertaa. Kaksi leikkauksista kesti tuntikausia. Jokaisessa leikkauksessa Hennalle tehtiin ihonsiirtoja. Tervettä ihoa siirrettiin selästä, vatsasta ja käsistä jalkoihin.

– Olin yhden leikkauksen jälkeen viikon verran nukutettuna hengityskoneessa. Jalkojen piti roikkua ihonsiirron jälkeen ripustuksessa ilmassa metallipiikeillä, kun makasin sängyssä. Se on niin kivuliasta, että ainoa mahdollisuus on olla nukutettuna, Henna tietää.

Tuon viikon aikana Henna myös täytti 20 vuotta.

– Olin nukutettuna syntymäpäivänäni. Yksi hoitajista kertoi ottaneensa minua kädestä ja toivottaneensa minulle hyvää syntymäpäivää. Olin avannut silmiäni ja kyyneleet olivat nousseet silmiini. Hän sanoi, että nuku nyt vain, ehdit juhlia myöhemmin.

Kaikki hiukset leikattiin pois

Viimeistä ihonsiirtoleikkausta ennen Hennalta leikattiin kaikki hiukset pois, koska siirtoon tarvittiin pään ihoa.

– Se oli kova paikka, kun kuulin, että menetän hiukseni. Sain hirveän itkukohtauksen ja sanoin, että hiuksiani ette vie. Se tuntui jotenkin viimeiseltä pisaralta siinä kaikessa. Juttelin paljon asiasta hoitajien ja psykiatrin kanssa ja kirurgit vakuuttivat minulle, että niin kannattaa tehdä. Annoin luvan ja niin minut leikattiin kaljuksi. 

– Onneksi hiusten menetys ei ollut niin paha asia kuin etukäteen kuvittelin. Siinä tiivistyi ajatus siitä, että ulkonäöllä ei oikeasti ole merkitystä, Henna sanoo nyt.

Hennan ihoa jouduttiin korvaamaan isolta pinta-alalta, mutta iho saatiin riittämään, koska sitä venytettiin ja lisäksi apuna käytettiin tekoihoa.

Aluksi jalat olivat moniväriset ja punaiset, mutta ajan kuluessa iho on vaalentunut.

– Totta kai jaloissani on edelleen oma kuvionsa ja väriero verrattuna terveeseen ihoon. Jalkani näyttävät vähän kuin matelijalta tai merenneidon pyrstöltä, Henna kuvailee nauraen.

Arvet eivät haittaa

Pysyvät ja näkyvät arvet eivät haittaa elämäniloista Hennaa. Hän pukeutuu kesäisin hameisiin ja shortseihin, eikä arastele näyttää jalkojaan.

– Aluksi tarkkailin tuijottavatko ihmiset jalkojani, mutta olen lopettanut sen. Lähinnä lapset tuijottavat niitä, mutta tiedän, että he tekevät niin vain ihmetyksestä ja uteliaisuudesta.

– Olen ajatellut, että ainoa milllä on merkitystä, ovat läheiset ja hetket heidän kanssaan. Kukaan ei ole lähtenyt viereltäni sen takia, että minulla on arpia.

Pitkät hiuksetkin kasvoivat takaisin. Aluksi siilimittaan, sitten pidemmiksi ja nyt jo entiseen pituuteen olkapäiden yli. Kaksi vuotta siinä kesti.

Toipuessaan Henna ymmärsi olevansa onnekas, ettei hänelle jäänyt muita vammoja arpien lisäksi ja ihonsiirteetkin tarttuivat hyvin.

– Mikään paikka ei tulehtunut kertaakaan, vaikka se on hyvin tavallista ihonsiirtojen kohdalla.

Normaali arki ei palannutkaan

Jorvin sairaalasta kotiuduttuaan heinäkuussa 2017 Henna oli kuvitellut arjen palaavan normaaliksi.

Sairaalassa hoitajat ja lääkärit olivat varoitelleet häntä, että elämä ei ole heti tavallista, mutta Henna ei uskonut. Hän tahtoi uskoa palaavansa elämään sellaista elämää, mitä hän eli ennen tulipaloa.

– Odotin paljon kotiinpääsyä ja sitä, että kaikki olisi hyvin. Kauhavalla totuus iski vasten kasvojani. Palasin asumaan vanhempieni luo, kotisairaanhoito kävi luonani puoli vuotta hoitamassa ja pesemässä minua. Jalkapohjissani oli haavat auki marraskuuhun asti. Ensimmäiset puoli vuotta kävelin kuin pingviini, hän kuvailee.

Henna joutui myös käyttämään vuoden verran tulipalon jälkeen painevaatteita 23 tuntia vuorokaudessa.

– Ne ovat todella tiukat vaatteet, kuin toinen iho. Ne tavallaan liimaavat ihonsiirteet paikoilleen. Painevaatteiden päällä käytin vain löysiä vaatteita ja kenkiä. Se tuntui oudolta ja ikävältä. Vartaloni oli täysin erimuotoinen kuin ennen ja yhtäkkiä näytin aivan sairaalta ihmiseltä.

Alussa tuntui epäreilulta

Toisinaan Henna on tuntenut katkeruutta tapahtuneen takia.

– Etenkin alussa tuntui epäreilulta, että minä ainoana sain vakavat vammat. Olin ainoa, joka makasi sairaalassa, kun muut kaverit viettivät tavallista kesää ulkona. Sitä oli välillä surullista seurata sosiaalisesta mediasta, Henna kertoo.

Ystävät ja kaverit kuitenkin kävivät usein Hennan luona eikä häntä jätetty yksin. Tulipalossa mukana olleet nuoret olivat tukena.

– Heillä tulee aina olemaan erityinen merkitys elämässäni. Olemme yhdessä kokeneet sen ja puhuneet tapahtuneesta.

Tulipalon sattuessa Henna opiskeli maalariksi, ja opintojen valmistuminen viivästyi toipumisen takia. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä maalarina, koska vammojen takia se on hieman haastavaa.

Hän on kuitenkin löytänyt itselleen mieluisan ammatin rakennustarvikemyyjänä.

Nykyään nuori nainen elää jo suhteellisen normaalia elämää.

– Arvet ovat ja pysyy, mutta vartaloni on jo oman näköisensä ja pystyn käyttämään normaaleja vaatteita. Jos seison pitkään, jalkapohjiini koskee, eikä jaloissani ole oikein tuntoa, mutta muuten voin hyvin. En halua, että kukaan koskee jalkoihini, koska se tuntuu inhottavalta. En myöskään tunne, jos kaadan jaloilleni kuumaa tai kylmää vettä.

Tärkeä tapaaminen palomiesten kanssa

Tapahtunut ei jättänyt Hennalle pelkoja. Hän ei olisi koskaan aikaisemmin uskonut joutuvansa tulipaloon eikä hän usko sen tapahtuvan enää uudestaankaan.

– Olen onnekas, ettei minulle jäänyt siitä traumaa. Alkuun minua pelotti olla kuuman lähellä tai ottaa esimerkiksi ruokaa kuumasta uunista. Se on mennyt onneksi ohi. Saunassa kävin ensimmäisen kerran marraskuun lopulla 2017.

Hennan ollessa sairaalassa tulipalossa olleille nuorille ja heidän läheisilleen järjestettiin palolaitoksella Kauhavalla tilaisuus, jossa käytiin tilannetta läpi. Hennan kotiuduttua hänelle järjestettiin oma vastaavanlainen tapaaminen.

– Sinne tulivat kaikki palomiehet, jotka olivat mukana pelastamassa meitä ja sammuttamassa paloa. Kävimme kaikki vaiheet läpi. Oli todella kiva tavata heitä ja erityisesti se palomies, joka haki minut asunnosta pihalle.

– He kaikki sanoivat, että pelastusoperaatio oli jäänyt heidän mieleensä. Palomiehet sanoivat, että sinä aamuna kaikki meni juuri niin kuin piti. He kertoivat, että jos olisi kulunut minuuttikin lisää, asunnosta ei olisi varmaan pelastettu elävänä enää ketään, koska palokaasut olisivat räjähtäneet, Henna kertoo.

Tulipalossa tuhoutunut rivitaloasunto jouduttiin purkamaan kokonaan ja tilalle rakennettiin uusi.

Nykyään Henna miettii, että tapahtuneesta seurasi jotain hyvääkin.

– Se herätti minun koko perhettäni ja läheisiäni. Olemme lähentyneet entisestään vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Onneksi kaikki päättyi hyvin.

Lue myös:

    Uusimmat