Vuosi sitten tapahtunut veriteko Joutsenossa osoitti oikeuden mielestä tunnekylmyyttä ja täydellistä välinpitämättömyyttä uhrin ihmisarvosta.
Oli toukokuinen yö. Joutsenossa kuutostien varrella sijaitsevan leipomon pihalla retkotti selällään liikkumaton mies. Hänen jalkansa olivat yhdessä ja kädet levällään, pään ympärillä kiilteli verilätäkkö.
Kello oli kolme aamuyöllä, kun työvuorossaan rekkaa kuljettanut mies kiinnitti huomiota erikoiseen näkyyn. Hän päätti tarkistaa, mistä oli kyse ja kaartoi autonsa leipomon pihalle.
Kävellessään uhrin luokse hän soitti jo hätäkeskukseen. Uhri oli pahoinpidelty pahasti.
Samassa leipomon nurkan takaa ilmestyi kaksi nuorta miestä, jotka kuvittelivat ensin, että uhri oli jäänyt rekan alle. Vainaja oli kuitenkin jo kylmennyt, eikä hänestä löytynyt pulssia.
Poliisi alkoi tutkia 27-vuotiaan lappeenrantalaisen miehen kuolemaa törkeänä ryöstönä ja tappona.
Erikoinen tupakkireissu
Uhrilla oli tapana käydä lähes päivittäin Joutsenossa auttelemassa vanhempiaan.
Kuolemaansa edeltävänä iltana hän oli viettänyt iltaa lapsuudenystävänsä luona. Miehet olivat kuunnelleet musiikkia, poltelleet tupakkaa ja juoneet muutaman kaljan, ystävä useamman kuin uhri.
Jossain vaiheessa puolenyön jälkeen 27-vuotias kertoi käyvänsä leipomon pihalla tupakalla. Ystävä oli ihmetellyt touhua ja päättänyt seurata sähköpotkulaudalla liikkunutta ystäväänsä.
Hän oli kulkenut ystävänsä perässä kävellen noin 100 metrin matkan, kun ystävä tuli takaisin. Tämä kertoi, ettei haluakaan mennä leipomolle, koska siellä on neljä miestä.
Kaksikko oli kulkenut takaisin ystävän pihalle, kun 27-vuotias oli äkisti kadonnut skuutillaan.
Ystävä yritti soittaa 27-vuotiaalle, mutta sai luurin korvaansa. Sitten puhelin olikin jo kiinni.
Kun ystävä puolentoista tunnin kuluttua meni ulos tupakalle, hän näki poliiseja leipomon pihalla ja aavisteli pahinta.