Ensikertalaisille ohjattu meditaatio oli kuin hämmentävä seikkailu omassa kehossa, joka antoi rentoutusta, rauhaa ja muutamia yllätyshavaintoja.
Meditaatioharjoitus antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden olla hetkessä läsnä, hiljentyä hetkeksi ja kuunnella, mitä kehon sisällä tapahtuu. Harjoituksessa alati liikkeessä olevat tunteet ja mieli pyritään hiljentämään ja rauhoittamaan. Meditaatiota voi tehdä ihan kuka tahansa, yksin tai ryhmässä.
– Meditaatiossa ei ole kyse ihmeellisiin olotiloihin pääsystä tai kehosta irtautumisesta. Päinvastoin! Meditaatio on voimakkaasti omassa kehossa olemista ja kaiken aistimista. Se voi olla tosi tylsääkin, mutta se on se pointti. Nyky-yhteiskunnassa on jatkuvasti ärsykkeitä ja viihdykkeitä tarjolla, jotka vievät meidät pois tästä hetkestä ja läsnäolosta, Helsingissä meditaatioharjoituksia ohjaava Jenni Kauppila kertoo.
Meditaatiossa palataan tyhjään tilaan, missä ei ole mitään, mikä veisi pois itsestä ja käsillä olevasta hetkestä. Monista se voi tuntua pelottavalta ja epämukavaltakin. Aluksi mieleen voi nousta kipeitäkin asioita, jotka voivat hätkähdyttää.
– Mieli voi aluksi vastustaa paikalla olemista ja itsensä kohtaamista. Ihmisillä voi olla kehoon varastoituneita tunteita, joita ei uskalla tuntea ja kokea. On helpompi paeta ja mennä kauemmas, kuin kääntyä sisäänpäin, Jenni pohtii.
Jennin mukaan säännöllinen meditaatio, itsessään oleminen, luo voimakkaan perustan omaan elämään ja arkeen. Se luo sisäistä rauhaa, eivätkä ulkoa tulevat paineet enää hetkauta niin paljoa.
– Jos elämässä on paljon humua ja draamaa, ei asioita näe välttämättä selkeästi ja on vähän hukassa. Meditaatio selkeyttää omaa tilaa, mitä itse haluaa elämässä. Se lisää itsetuntemusta, hän pohtii.
Valokuvaajana uraa luonut Jenni löysi itselleen meditaatiosta rauhaa, aurinkoa ja hyvää oloa, kun ulkomailla vietetyn ajan jälkeen olo oli Suomessa levoton ja suunnitelmat auki. Meditaatioharjoituksen vetämiseen hän sai inspiraation viettäessään aikaa New Yorkissa kesällä 2010, ja Suomeen palattuaan hän on alkanut ohjata tunteja Helsingissä.
Meditaatiota ohjauksessa
Ohjatuilla meditaatiotunneilla tehdään erilaisia hengitysharjoituksia, kehon skannausta sekä aistimisharjoituksia kosketuksen tai katseen kautta.
Tunnilla istutaan hyvässä perusasennossa joko pehmeillä tyynyillä tai matalilla penkeillä, mutta selällään olokin onnistuu. Meditaatiossa tekniikka ei ole itsetarkotus. Taustalla voi käyttää musiikkia, joka auttaa rauhoittumaan. Jennin tunneilla kuunnellaan usein itämaista musiikkia, esimerkiksi Craig Pruessin levyä Sacred Chants of Shiva.
Jenni muistuttaa, että meditaatio ei ole irrallinen harjoitus erillään muusta elämästä, vaan harjoittelu johtaa siihen, että ihminen on yhä enemmän läsnä arjessa. Hän kehottaa meditaatiosta kiinnostuneita kokeilemaan harjoitusta ohjatuilla tunneilla, mutta yksinkin voi päästä alkuun. Helppo harjoitusvinkki on oman hengityksen seuraaminen. Seuraa, miltä jokainen sisään- ja uloshengitys tuntuu ja millaisia tuntemuksia kehossa on.
– Harjoituksen voi tehdä esimerkiksi joka aamu herätessä tai illalla ennen nukahtamista. Aloita seuraamalla vartin verran omaa hengitystäsi, ole läsnä sisään ja ulos hengittäessä. Voit myös skannata kehon aistimuksia, mikä on tuttua puuhaa erilaisista rentoutumisharjoituksista. Lähde liikkeelle varpaista ja tunnustele, miltä niissä tuntuu. Seuraa tuntemusta jalkoihin, vatsaan ja päälaelle asti. Tavoitteena on meditaation tuominen kokonaisvaltaisesti arkeen ja omaan elämään niin, että olet joka hetki täysin läsnä.
Seuraavassa voit lukea, miltä ohjattu meditaatioharjoitus tuntui ensikertalaisista!
Nainen, 29: Totaalisen rentoutunut olo
Sisäistä rauhaa ja rentoutumista oli meditaatiotunnilta saapunut hakemaan kymmenkunta ihmistä. Tunnelma oli jo sisään saapuessa leppoisa ja varsin myönteisesti virittäytynyt. Ei tuntunut yhtään hölmöltä mennä istumaan rinkiin ventovieraiden ihmisten kanssa, vaikka nökötimmekin melkein toistemme kyljissä kiinni.
Ensin ohjaaja neuvoi meille yksinkertaisen hengitysharjoituksen, joka muistutti hänen omienkin sanojensa mukaan koiran läähätystä. Seuraavaksi suljimme silmämme ja ohjaajan rauhallisia ohjeita noudattaen rentoutimme varpaat, pohkeet, vatsan, kädet… Tosin ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia meni mukavan asennon löytämiseen, sillä risti-istunta ei ollut juttuni. Todennäköisesti häiritsin muiden keskittymistä vaihtamalla puutuneen jalkani asentoa moneen kertaan, ennen kuin ohjaajan kehotuksesta menin makaamaan selälleni. Sen jälkeen pystyin itsekin keskittymään ohjeisiin. Sain muutaman kerran mieleni hetkeksi tyhjennettyä päässä pyörineistä ajatuksista, mikä on kuulemma jo hyvä saavutus ensikertalaiselle. Itse asiassa meinasin vaipua uneen, mikä ei kuitenkaan ollut tarkoitus.
Tunnin jälkeen oli totaalisen rentoutunut olo ja kotiin päästyä uni maistui. Jatkossa yritän meditoida kotona viisi minuuttia päivässä. Suosittelen tuntia kaikille, jotka haluavat nollata ajatuksiaan. Ohjattuna ja isolla porukalla keskittyminen on varmasti helpompaa kuin yrittää samaa kotona.
Nainen, 24: Huomasin kantavani taakkanani selittämätöntä syyllisyyttä
Silmät suljetaan. Kuulen vasemmalla korvallani jonkun hengittävän niin, että hän kuulostaa kuorsaavalta, kurkkukipuiselta leijonanpennulta. Yritän tyhjentää mieleni, vaikka se leijonanluolassa vaikeaa onkin. Ohjaaja kehottaa miellyttävällä äänellä meitä aloittamaan varpaista, jalkapohjista ja kantapäistä ja kuuntelemaan kehomme reaktioita, pieniäkin kihelmöintejä.
Siirtyessämme lantioon jotain tapahtui. Kohdussani on käärmeitä. Mustia, kerällä – aivan kuin kyykäärmeet, jotka ovat heränneet horroksesta. Ne liikehtivät levottomasti, janoten ylöspäin, kielet lipoen. Tunnen niiden painon ja samalla kun ne halajavat ylöspäin, niiden paino vetää minua alaspäin. Minä kannan niitä.
Siirtyessämme selkärankaan selkäni takana seisoo musta hahmo. En näe sitä, mutta tunnen sen. Sillä on terävät hampaat ja kädet nyrkissä, pää keikkuu vinossa ja se katselee minua ilkikurisesti, vieno virne naamalla. Se ei koske minuun, mutta se painaa hartioitani ja naputtelee selkärankaani. Selkänikamiini sattuu, enkä pysty olemaan täysin rento. Mutta minua ei pelota.
Teemme hengitysharjoituksen, jossa sisäänhengitys tapahtuu nenän, uloshengitys taas suun kautta. Kehoni tuntuu menevän kippuralle – rytmihäiriöinen sydämeni ei pidä tästä. Syvään hengittäminen saa minut tuntemaan oloni kuin olisin kala kuivalla maalla, paniikkihäiriön partaalla. Meitä kehotetaan tarttumaan vierustoveria kädestä ja hengittämään samaan tahtiin. Tunnen kuinka koko kehoni tuntuu kiljuvan anteeksipyyntöjä.
Lopussa avaan silmäni vaivalloisesti; ripsivärini on kovettunut salakavalien kyyneleitten myötä. Muut hehkuttavat oloaan, kokemiaan valoja, värejä, tunnetiloja – turkoosia, lohikäärmeitä! – ja minä koen olevani huono ja paha ihminen.
Myöhemmin tajusin, että tuon kaltaisten tunteiden kanssa olen kamppaillut lähes koko ikäni. Olen syyttä suotta aina sättinyt itseäni ja kantanut taakkanani selittämätöntä syyllisyyttä. Luulin päässeeni noista demoneista jo iän myötä eroon, mutta ei; ne kytevät sisälläni. Jokaisella sisäänhengityksellä.
Nainen, 30: Hämmästyin hassuja mielikuvia
Meditaatioharjoitukseen osallistui kaikenlaisia ihmisiä: media- ja mainosalan ihmisiä, bisnestyyppejä, tavallisia naisia ja miehiä. Istuimme ympyrämuodostelmassa, tyynyillä ja ihmeellisillä meditaatiojakkaroilla, ja kynttilä paloi ringin keskellä. Taustalla soi itämainen musiikki.
Takana oli ollut hermoja kiristävä päivä ja mieliala oli ihan musta. Lempeän rauhallinen ilmapiiri kuitenkin rentoutti nopeasti ja ohjaajan lempeä ääni rauhoitti mieltä. Pääsin nopeasti sisään itseeni ja sain tungettua päivän tapahtumat pois mielestä.
Oli helppoa solahtaa oman kehon kuunteluun, mutta hämmästyin, millaisia hassuja mielikuvia mieleeni muodostui, kun tunnustelin kehoni kolotuksia. Kun skannasimme mielessämme omaa kehoa, tunsin jopa huimausta, kun tajusin miten jumissa hartiani ovat ja kuinka kipeältä pääni tuntui. Aloin sättiä itseäni hiljaa, kuinka vähän olen pitänyt itsestäni huolta. Välillä oli pakko avata silmät, koska fyysinen huimauksen tunne oli niin voimakas. Pelkäsin pyörtyväni. Kun keskityimme rauhoittumiseen, näin mielikuvia vedessä hyppivistä delfiineistä ja sateenkaaresta. Keuhkoja ajatellessa näin turkooseja kuvioita, selkärangassa tunsin kasvavan punakeltaisen lohikäärmeen. Pidimme toisiamme tunnin aikana kädestä, ja tunsin vieruskavereiden energiat suunnattomana lämpönä ja rauhallisuutena.
Lopuksi keskustelimme tuntemuksista, joita meditaatio herätti: erilaiset mielikuvat ovat kuulemma ihan normaaleja meditaation aikana. Meditaatio teki minuun syvän vaikutuksen. Haluan oppia hallitsemaan sisäistä kaaostani, lopettaa turhan stressaamisen ja oppia rauhoittumaan. Suosittelen kaikille, jotka haluavat kokea syvää rentoutumista ja haastaa itsensä olemaan ihan paikallaan ja hetkessä läsnä.
Nainen, 26: Olin varma, että vastassa on hippien humpuukia
Tiedän, että kaikkea uutta pitäisi lähteä aina kokeilemaan ennakkoluulottomasti ja tyhjin mielin. Näin ei kuitenkaan ollut meditoimaan mennessäni. Olin varma, että vastassa on hippien humpuukia ja uusien ulottuvuuksien löytämistä höpönlöpön säestämänä. Ennakkoasenteeni saivat kyytiä kuitenkin heti saavuttuani Kalliossa sijaitsevaan työtilaan, jossa meditointitunteja pidettiin. Vastassa oli lämminhenkinen ja aivan tavallinen tyttö, jonka kanssa jutustelu tuntui luonnolliselta.
Asetuimme piiriin, etsimme mukavan asennon ja suljimme silmämme. Muuta se ei tarvinnut. Ohjaaja-Jenni puhui rentouttavalla äänellä ja opasti syventymään omaan itseensä ja vartaloonsa alue alueelta. Aluksi oikea asento oli hankala löytää, mutta kokeiltuani ensin meditaatiopenkkiä ja päädyttyäni sitten istumaan tyynyille lattialle, olin tyytyväinen.
Ennen meditoimista olin ollut varma, että hiljaa nököttäminen lähinnä naurattaisi, mutta meditaatioharjoitusten tiimellyksessä kaikki tuntuikin hyvältä. Ryhmämme oli tarpeeksi pieni (kymmenisen henkilöä), eikä edes tuntemattomien kanssa kädestä pitäminen tuntunut oudolta mukavassa porukassa. Sain itse asiassa siitä energiaa. Oli voimauttavaa pystyä pitelemään täysin tuntematonta ihmistä kädestä kiinni silmät ummistettuna, ja se tuntui luonnolliselta sillä hetkellä.
Meditaation jälkeen oli virkistynyt olo. Huomasin, ettei meditoinnissa ollutkaan kyse mistään humpuukista, vaan omaan itseensä syventymisestä. Nautin siitä, että sain ottaa aikaa vain itselleni kiireisen arjen keskellä. Hienointa oli jakaa muiden ensimmäistä kertaa olleiden kanssa kokemuksia meditointihetken jälkeen. Omat ajatukset ja tuntemukset eivät tuntuneet oudoilta, eikä ketään naurattanut toisten ajatukset.
Tunnin jälkeen tuntui siltä, että meditoimaan on palattava. Jos ei ohjatusti, niin ainakin kotona. Hektisessä arjessa tunti ilman puhelinta, sähköpostia, viestejä ja internettiä tuntuu juhlalta. Löysin meditoinnin aikana oman turvapaikkani, johon olen palannut kokemuksen jälkeenkin ajatuksissani voimaa ja mielenrauhaa tarvitessani.
Lue myös:
Helmi kokeili suolahuonetta: Saiko iho-ongelmainen avun oireisiinsa?
Helmi kokeili kiipeilyä: Pelot sikseen ja seinälle!
Teksti: MTV3/Helmi - Laura Kokko
Kuvat: MTV3/Helmi - Jenni Junkala