Nuorempana konstaapelina työharjoittelussa olleen Heidi Foxellin elämä muuttui kertaheitolla Hyvinkäällä aamuyöllä 26. toukokuuta 2012, kun hän joutui katolta ihmisiä ampuneen miehen hirvikiväärin luodin eteen. Luoti vaurioitti vakavasti nuoren poliisin suolistoa.
Video: Heidi Foxell ja hänestä kirjan kirjoittanut Teemu Potapoff vierailivat Huomenta Suomessa.
Kun poliisi sai hälytyksen Hyvinkäällä yökerhon edessä tapahtuneesta ampumisesta, oli Foxell parinsa Mikan kanssa paikalla lähes välittömästi.
– Onneksi ampujan kohteeksi jouduin minä, eikä Mika. Mikan vaimo oli nimittäin juuri saanut lapsen, ja Mika oli tuore isä, Foxell miettii Teemu Potapoffin kirjassa Luodinkestävä – Heidi Foxellin tarina.
Foxell sanoo, ettei ole koskaan syyttänyt Mikaa siitä, että hän vei heidät suoraan tulilinjalle ammuttavaksi ilman, että he olivat pukeutuneet vaadittuihin varusteisiin.
– Yleensä tuon kaltaisissa tilanteissa poliisi pukeutuu raskaisiin turvavarusteisiin kauempana tapahtumapaikasta. Tällä kertaa emme yksinkertaisesti ehtineet. Meidän oli vain toimittava.
"Haavoittumiseni oli monen tekijän summa"
Foxellin mukaan tilanteen kokonaiskuva ei ollut hänelle täysin selkeä, koska hän ei ollut kuullut hälytystä kunnolla. Paikan päällä tilanteen raakuus ja väkivaltaisuus selvisi poliiseille. Useita ihmisiä oli ammuttu.
– Mikaa en syyttänyt mistään, mutta itseäni todella paljon. Miksi en ymmärtänyt tilanteen vakavuutta? Haavoittumiseni oli monen tekijän summa, monen sattuman, joita ei olisi saanut tapahtua.
Ensimmäisten sairaalakuukausien aikana Foxell sanoo tunteneensa pelkästään alkukantaista raivoa ja vihaa ampujaansa kohtaan. Miten hän pystyi tekemään jotain tuollaista täysin viattomille ihmisille?
– En niinkään ajatellut, mitä hän teki minulle, vaan noiden viattomien nuorten kohtaloa. Mitä enemmän sain tietää tapahtumien kulusta, sitä enemmän vihani kasvoi. Olisin halunnut, että mies olisi saanut kärsiä sellissään aina kuolemaansa saakka.
Mietti hakkaajan palkkaamista
Kun Foxell kuuli, että joku jengiläinen oli hakannut hänet tutkintavankeudessa, hän oli tyytyväinen.
– Jopa liivijengiläiset pitivät tekoa niin törkeänä, että halusivat kostaa. Kaikki vihasivat häntä. Sen kuuleminen oli parasta mahdollista terapiaa.
Jossain vaiheessa hän mietti jopa palkkaavansa jonkun hakkaamaan ampujan.
– En olisi tuntenut yhtään mitään, jos näin olisin tehnyt.
Oikeudenkäynti ampujaa vastaa alkoi tammikuussa 2013. Häntä syytettiin kahdesta murhasta, seitsemästä murhanyrityksestä ja 32 henkilöön kohdistuneesta vaaran aiheuttamisesta.
Mies oli myöntänyt syyllisyytensä tapahtumiin, mutta ei Foxellin asianajajan Riitta Leppiniemen mukaan osoittanut minkäänlaista katumusta. Tuon kuultuaan Foxell kirosi miehen alimpaan helvettiin.
– En voinut kuin ihmetellä, miten joku ihminen voi olla noin keskenkasvuinen, vastuuton ja tyhmä – tai ehkä pikemminkin täydellinen psykopaatti. Miten joku voi perustella ja oikeuttaa tuollaisen teon? Miten hän muka voi olla tuntematta minkäänlaista katumusta?
"Olen edelleen todella katkera valtiota kohtaan"
Foxell on vahvasti sitä mieltä, että ampuja olisi tehnyt henkirikoksen enemmin tai myöhemmin. Ei ehkä samanlaisessa mittakaavassa kuin nyt teki, mutta Foxell on täysin varma siitä, että joku olisi päässyt hengestään.
– En usko, että ampujani tulee koskaan olemaan yhteiskuntakelpoinen. Salainen haaveeni on, että hän joskus vapauduttuaan huomaa, ettei pärjää yhteiskunnassa ja päättää itse päivänsä. En tunne mitään katumusta näistä ajatuksistani.
Oikeudenkäyntiä Foxell ei oman terveydentilansa vuoksi pystynyt paikan päällä seuraamaan. 85 000 euron suuruinen vahingonkorvaushakemus kuivui lopulta 14 500 euroon.
– Se on ihan vitun vähän, kun mietitään, mistä kaikesta olen joutunut luopumaan sen hullun takia. Minulle tuli ratkaisusta kusetettu olo.
Miten voidaan ajatella, että saamani korvaus kivusta ja särystä on riittävä, kun ihmistä, ja vieläpä poliisia, on ammuttu ja hän on viettänyt vuosia sairaalassa, menettänyt kyvyn kävellä, menettänyt kaiken? Foxell kysyy kirjassa.
– Olen edelleen todella katkera valtiota kohtaan. Tuntui kuin minut olisi jätetty oman onneni nojaan. Mikään raha ei korvaa menetystäni, mutta kyllä tuo kaikki vitutti ihan tolkuttomasti.
Helmikuussa 2013 Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi ampujan elinkautiseen vankeuteen. Ampuja ei valittanut tuomiostaan hovioikeuteen.
Sitaatit Teemu Potapoffin kirjasta: Luodinkestävä – Heidi Foxellin tarina (Docendo)