Valmistusvuosi: 2007. Ohjaus: Peter Webber. Tuotanto: Nordisk Film. Kuva: 16:9 Anamorfinen 1:2.35. Ääni: DD 5.1. Kesto: 1h 56min.
Michael Mannin Manhunterissa (1986) ensimmäisen kerran valkokankaalla tavatun, vuoden 1991 Uhrilampaista suuremman yleisön tietoon ponnahtaneen Hannibal Lecterin lapsuus on syynissä Peter Webberin elokuvassa Hannibal Rising. Kuten odottaa saattaa, ihmisiä popsivan, tavallista fiksumman sarjamurhaajan nuoruusvuosista ei ole syntynyt koko perheen elokuvaa.
Liettuassa asuva nuori Hannibal menettää vanhempansa toisessa maailmansodassa. Kuolo korjaa pian lisää satoa Lecterien perheessä Hannibalin siskon siirtyessä täältä ikuisuuteen sotarikollisten käsissä. Vanhemmaksi vartuttuaan Hannibal karkaa orpokodista tätinsä luokse Pariisiin. Hannibalilla on tehtävä: saalistaa siskonsa kuolemasta vastuussa olevat miehet.
Minun oli aikoinaan vaikea hyväksyä vuoden 2001 Hannibalissa Julianne Moore esittämässä Jodie Fosterin Uhrilampaat-roolihahmoa, Clarice Starlingia. Nyt ranskalaissyntyinen Gaspard Ulliel astuu Anthony Hopkinsin saappaisiin. Koska kyse on miehen nuoresta versiosta, kukaan ei odota että Hopkins nähtäisiin roolissa. Ullielia kohtaan ei täten ole automaattisesti samanlaisia antipatioita kuin Mooren tapauksessa. Ulliel tekeekin Hannibalina hyvää työtä ja on täysin uskottava sarjamurhaajanalku.
Hannibalin kostoretki tekee tarinasta melko yksioikoisen, vaikka miehen suorittamat surmat ovat sentään hyvin toteutettuja. Tämän ja tätinsä suhteesta, mikä on merkittävässä roolissa elokuvassa, ei synny mitään erityisen mielenkiintoisia juonikuvioita. Hannibalin kannoilla roikkuva etsivä on hahmona hyvä, mutta jää turhan vähälle käytölle. Hannibal on vähän kuin Hellraiser-elokuvien Pinhead: mitä vähemmän häntä näkee, sen mielenkiintoisempi hahmo hän on. Kun kauhusarjan kolmososa antoi koko show'n Pinheadille, peli oli menetetty. Näin huonosti asianlaita ei kuitenkaan ole Hannibalissa, mutta ei olisi ollut välttämättä pahitteeksi, jos tapahtumia olisi seurattu hieman enemmän täysipäisten ihmisten näkövinkkelistä. Vaikka Nuori Hannibal ei ole klassikkoainesta, kitinöistä huolimatta leffa on tehty hyvin ja sen katsoo kerran läpi mieluusti. Levyllä ei ole ekstroja.