Sepsiksen saanut Hanna kertoo taudistaan ja oireistaan | MTV Uutiset
Hanna sai sepsiksen, joutui teholle ja menetti osan varpaistaan – vakavassa verenmyrkytyksessä kuolleisuus on suurta
2:22Hanna Lahti sairastui sepsikseen vajaa vuosi sitten. Rajun taudin seurauksena osa varpaista jouduttin amputoimaan. Tällä videolla ylilääkäri Johanna Hästbacka kertoo, millaisista oireista voit tunnistaa taudin. Alempana video koko haastattelusta.
Julkaistu 13.09.2023 16:26
Jonna Hellgren
jonna.hellgren@mtv.fi
Outi Jaatinen
outi.jaatinen@mtv.fi
Maailman sepsispäivää vietettiin eilen 13. syyskuuta. Tämä mikrobin aiheuttama tulehdusreaktio tunnetaan arkikielessä tuttavallisemmin verenmyrkytyksenä. Taudin tunnistamisessa on edelleen puutteita ja siksi tietoisuutta asiasta halutaan lisätä.
MTV Uutiset tapasi Metropolian ammattikorkeakoululla anestesiologian ja tehohoidon apulaisprofessori, ylilääkäri Johanna Hästbackan ja sepsiksen sairastaneen Hanna Lahden.
Sepsis ry järjesti Metropolian ja Laurea-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoille koulutuspäivän, jossa tietoisuutta infektiosta halutaan lisätä jo opiskelujen aikana.
Miten sepsikseen voi sitten sairastua?
Ylilääkäri Hästbacka kertoo, että kaikilla on elimistössään bakteereita, niin iholla kuin mahasuolikanavassakin. On kuitenkin kudoksia, joissa bakteereja ei saa olla.
Keholla on omat erinomaiset mekanisminsa estää bakteereita joutumasta vääriin paikkoihin.
– Joskus bakteeri voi päästä tunkeutumaan väärään paikkaan, esimerkiksi silloin, jos ihmisen puolustuskyky on alentunut. Joskus se voi johtua myös bakteerin ominaisuuksista.
– Normaalitilanteessa elimistö rajaa hyvin tarkkaan tulehduksen tiettyyn paikkaan, hoitaa tunkeilijan pois ja korjaa kudoksen.
Sepsiksessä näin ei käy. Siinä elimistön puolustusmekanismit villiintyvät säätelemättömiksi ja aiheuttavat potilaalle pitkän monimutkaisen prosessin seurauksena elintoimintohäiriöitä.
Sepsis on siis infektion laukaisema elintoimintahäiriö.
Hästbackan mukaan sepsiksen jälkeen toipuminen voi olla pitkällistä ja hidasta. Toipumiseen liittyy myös henkisen puolen haasteita.
Sepsistä ei aina diagnosoida
Hästbacka kertoo, että tarkkaa tietoa Suomessa vuosittain todettavien tapausten määrästä ei ole. Sepsiksen määritelmä on muuttunut vuonna 2016.
– Meillä on sitä edeltävältä ajalta tietoa teho-osastoilta ja niistä luvuista laskettuna 2000–3500 tapausta hoidetaan teholla vuosittain.
Sepsiksellä ei myöskään ole tarkkaa diagnoosikoodia. Sitä ei siis sellaisenaan rekisteröidä mihinkään.
Tämä tarkoittaa sitä, että sepsistä esiintyy varmasti enemmän kuin mitä tilastot kertovat.
Mittakaavasta kertoo jotain sen, että maailmalaajuisesti sepsikseen sairastui vuonna 2017 lähes 50 miljoonaa ja kuoli 11 miljoonaa ihmistä.
Voidaan sanoa, että viidesosa maailman kuolemista liittyi sepsikseen tuona vuonna.
Riski sairastua tautiin on suurin lapsilla ja vanhuksilla, niin kuin oikeastaan kaikkien tautien osalta.
Hanna Lahti sairastui sepsikseen vuosi sitten. Hän hakeutui työterveyden kautta päivystykseen. Oireina Hannalla oli kova kuume, tulehdusarvot korkealla ja kovia ylävatsakipuja.
Aluksi aiheuttajaksi ajateltiin sappirakon tulehdusta ja leikkaushoitoa suunniteltiin. Hanna jäi sairaalaan odottelemaan toimenpidettä.
– Odotusaikana tilani romahti.
– Menetin tajunnan ja minut siirrettiin teho-osastolle seurantaan ja sieltä leikkaukseen.
Leikkauksessa tuli komplikaatio, jonka seurauksena Hanna menetti yli 3,7 litraa verta. Hän kertoo, että se hankaloitti tilannetta entisestään.
Hanna vatsassa näkyy laajat leikkausjäljet. Vieläkään vatsa ei tunnu entiseltä, mutta fysioterapeutin avulla kunoutus jatkuu.
Tampereella sairaalahoidossa ollut Hanna siirrettiin Helsinkiin teho-osastolle. Siellä hän oli kolme viikkoa, joista kaksi nukutettuna.
Näiden viikkojen aikana Hannan munuaisilla oli akuutti vajaatoiminta. Hän oli dialyysissa eli keinomunuaiskorvaushoidossa.
Seuraavaksi Hannalle kehittyi hyytymishäiriö, maksa ei toiminut kunnolla ja lisäksi hänellä oli suolilama. Kaiken lisäksi hänelle iski vielä keuhkoveritulppa.
Hannan varpaat menivät kuolioon. Osa varpaiden päistä on amputoitu.
Hanna sai tietää varpaidensa päiden mustuneen, kun hän heräsi nukutuksesta. Hän kertoo, että tuona hetkenä hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että hän oli ollut kolarissa.
– Hyvin äkkiä selvisi, että itse asiassa ne eivät ole palaneet autokolarin seurauksena, vaan ovat seurausta vakavasta sairastumisesta.
– Toisaalta se oli ehkä toissijainen asia siinä kohtaa. Olin tosi uupunut ja voipunut siitä sairaudesta, Hanna kertoo.
Sairaalakuolleisuus jopa 30 prosenttia
Ylilääkäri Johanna Hästbacka kertoo, että kärkijäsenten mustuminen liittyy usein siihen, että potilaalla on vaikeita elintoimintahäiriöitä.
– Verenkiertovajaus on tyypillinen septisen shokin ilmentymä.
Se tarkoittaa, että verenkierron kautta ei riitä happea kudoksille ja se voi johtaa kuolioon – erityisesti jos tähän liittyy vielä veren hyytymishäiriö. Silloin muodostuu pieniä veritulppia, jotka yhä lisäävät hapen puutetta kudoksissa.
Suurin osa sepsiksestä selvinneistä selviää ilman tämäntyyppisiä komplikaatioita.
– Tietääkseni noin prosentille voi tulla tällaisia pieniä kärkijäsenten nekrooseja, jotka joudutaan amputoimaan.
Erittäin vaikeissa tapauksissa voidaan ehkä joutua tekemään laajempiakin amputaatioita, joskus jopa useampi raaja.
Vakavassa sepsiksessä kuolleisuus on myös suurta.
Esimerkiksi teho-osastokuolleisuus on 14–15 prosenttia kaikista teho-osastolla hoidetuista. Sairaalakuolleisuus puolestaan on hieman vajaat 30 prosenttia.
Teho-osastolta hoidetuista sepsispotilaista elossa vuoden kuluttua on noin 60 prosenttia, toisin sanoen 40 prosenttia teholla hoidetuista sepsispotilaista kuolevat taudin seurauksena.
"Pitää uskaltaa elää"
Sairastumisesta on kulunut nyt 10 kuukautta.
Yksi virstanpylväs saavutettiin syyskuun alussa, kun Hanna palasi asiantuntijan töihinsä jälleen kokoaikaisesti.
Vielä mielessä ajoittain kummittelee epätietoisuus, sillä vieläkään ei varmuutta siitä, mikä oikeastaan koko sepsiksen aiheutti.
Hannaa mietityttää erityisesti se, että pitäisikö hänen osata varoa jotain, joka mahdollisesti kaiken alun alkajaan laukaisi.
– Pääsääntöisesti olen pyrkinyt kuitenkin jatkamaan elämää normaalisti ja tekemään niitä normaaleja asioita. Mutta kyllä se välillä mietityttää, että mikä sen oikeastaan aiheutti.
Kaiken kaikkiaan arki tuntuu Hannasta hyvältä. Perheen kanssa on tehty kivoja asioita yhdessä ja ulkomaanmatkakin on uskallettu jo tehdä.
Hannan lapsi oli ensimmäisellä luokalla, kun äiti joutui sairaalaan. Piirros vietiin sairaalaan äitiä ilahduttamaan.
Erityisen kiitollinen hän on perheen ja ystävien tuesta.
– Meillä on todella upea turvaverkko. Ystävät, perhe, miehen ja minun vanhempani, tulivat pyörittämään arkea siinä kohtaa, kun minä olin sairaalassa. Se apu oli todella korvaamatonta.
Myös työnantaja saa kehuja siitä, miten hyvin jaksamista on tuettu. Vertaistuenkaan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Hannan kohdalla vertaistuki löytyi esimerkiksi kirjallisuudesta.
Nyt päällimmäisenä ajatuksena on elää täysillä, eikä jäädä kotiin neljän seinän sisälle ihmettelemään tilannetta.
– Se, että uskaltaa tehdä asioita. Uskaltaa elää. Ei voi jäädä kotiin ihmettelemään. Pikku hiljaa laajentaa sitä omaa elinpiiriään, Hanna kertoo hymyillen.
Turvallisuuden tunnetta tuo myös tiivis seuranta, jonka piirissä Hanna on toistaiseksi.
Miten voit tunnistaa sepsiksen? Jutun alussa olevalla videolla ylilääkäri Johanna Hästbacka kertoo tyypillisimpiä hälytysmerkkejä.
Alla olevalta videolta puolestaan näet koko haastattelun.
10:19Verenmyrkytys voi uhata kenen tahansa henkeä. Katso koko haastattelu videolta.
