"Hän kompastui tahallaan ja heittäytyi lattialle mahalleen" – jo lapsena Vesa-Matti Loiriin tutustunut Ile Vainio kertoo yhteisistä muistoista

4:57
Katso, miten upean uran Vesa-Matti Loiri teki.

Taiteilija Ile Vainio sai suru-uutisen ystävänsä Vesa-Matti Loirin poismenosta aamulla.  

Taiteilija-sanoittaja Ilkka "Ile" Vainion ystävä soitti hänelle aamulla 10. elokuuta kertoakseen Vesa-Matti Loirin poismenosta. Vainio oli tuolloin mökillään Koskenkylässä.  

– Vesku oli minun rakas ystäväni. Hän oli ylivoimainen laulujen tulkitsija ja näyttelijä. Ei ole, eikä tule hänen vertaistaan. Ihminen, joka osasi kaiken ja enemmän. Antoi kaikkensa kansalle, vaikka itse joutui menettämään rakkaitaan taivaaseen. Hän jaksoi antaa meille iloa, Vainio muistelee ystäväänsä koskettavasti MTV Uutisille.

Vainio tutustui Loiriin jo pikkupoikana isänsä Juha Vainion kautta.

– Hän kävi meillä kotona vieraana Haukilahdessa jo 1960-luvun lopulla, kun hänestä tuli koko kansan rakastama Vesku. Hän oli meidän kaikkien sisarusten sankari ja toi aina lahjoja. Välitti aina kaikista. Oli sitten kyseessä maaherra tai kuka tahansa, niin Vesa-Matti otti aina kaikki ihmiset ihmisinä.

Vainio sai joskus Loirilta alla olevassa kuvassa olevan taulun, jossa Loiri esittää ottavansa kiinni jalkapallon.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.

Vainio muistaa myös tilanteen, jossa Loiri käytti ainutlaatuista hauskuuttamisen taitoaan.

– Hän tuli meille kotiin, kompastui tahallaan ja heittäytyi lattialle mahalleen. Noustessaan hän nauroi hersyvästi ja kysyi, että mitä pojat. Mietin silloin, että kuka edes pystyy kaatumaan noin. Sekin oli taidetta. Hän osasi mitä vain, Vainio muistelee.

Parhaaksi hetkekseen Loirin kanssa Vainio nostaa viimesyksyisen tapaamisen Loirin Tapiolan kodissa.

– Hän piti huilukonsertin, ja olin ainut kuuntelija. Paras konsertti, missä olen koskaan ollut, Vainio kertoo murtuneena.

Vainio kokee, että ilman Loiria hän ei olisi selvinnyt syövästään.

‒ Hän kannusti ja rohkaisi ja antoi voimaa. Voi sanoa, että kirurgit ja Vesa-Matti Loiri ovat syy, miksi olen täällä nyt.  

Vainio ja Loiri soittelivat usein ja kysyivät toisiltaan: mitä rakas. Vainio kysyi viimeksi eilen Loirin läheiseltä hänen vointiansa.

– Olen kiitollinen Veskulle kaikesta. Harmittaa, kun minulla on laulunteksti kesken, jolle hän antoi aiheen. Ehkä se sitten joskus julkaistaan. Täytyy vielä harjoitella, että siitä tulee tarpeeksi hyvä. Vesku oli paras parhaista, ylivoimainen taiteilija ja ihminen. Hän lähti tutkimaan tätä maailmaa nyt enkelinä, ja matka jatkuu. Hän ei ole koskaan poistunut, Vainio jakaa ajatuksiaan.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja